maanantai 13. elokuuta 2012

Kouluun tutustumista

Eilen jaoin tuliaiset perheelle ja kyllä ne vissiin ihan tykkäsivät niistä! Ainakin kirjoja kaikki lueskelivat innokkaina ja he tykkäsivät kovasti muumipyyhkeistä! Niin ja marimekon pussukoista ja ehkä niistä karkeistakin? He eivät syöneet tuomiani karkkeja vielä joten en tiedä eivätkö he vain halunneet mussuttaa karkkeja illalla vai säästivätkö tuonemmaksi (: Niin ja kaikkein suurin pettymys kyllä oli se, ettei heidän mielestään salmiakki oo pahaa xD Ei nyt ehkä herkkuakaan, mutta ei kuulemma pahaakaan!

Tänään minä, momi ja C menimme syömään johonkin sandwich paikkaan lounasta ja sieltä suoraan kouluun. Tai siis minä ja C menimme kouluun ja momi meni tien toiselle puolelle kirjastoon töihin. Ja mun tuleva koulu on HUGE! Oon varmaan jo monta kertaa kertonut, mutta sanotaan vielä: siellä on 4500 oppilasta! Me käytiin eka hakemassa mun lukkari:


Eli koulussa on kultaiset ja siniset päivät, en kyllä tiiä kummasta väristä kaikki alkaa mutta ehkä se selviää :D Joka toinen päivä on siis sininen ja joka toinen kultainen. Sain myös oman kaapin koulusta! Ja vielä hyvältä paikalta, aika keskellä koulua. Mulla tosin kahta ainetta lukuunottamatta kaikki on E siivessä, joten sieltä kaapin saaminen ei ois haitannut. Kun olin saanut lukkarin, niin mulle tehtiin sellainen virallinen henkilökortti ja me menimme tapaamaan mun "ohjaajaa" tai "opoa" en oikein tiedä mikä se on xD Mutta kauhean mukava mies kuitenkin. Sitte me kierrettiin C:n kanssa koulu muutaman kerran läpi. Kävelin varmaan monta kilometria tänään siellä koulussa :D Ai nii, tapahtui täällä jotain jännääkin! Oltiin kierretty koulu kerran ja alkoi kauhea hälytyskellojen huuto ja meidän piti lähtä ulos. Ja sinne tuli ihan oikea paloautokin (:D), mutta ei siellä kuitenkaan mikään palanut ja saatiin mennä aika pian takas sisälle. Kierrettiin koulu toisen kerran enkä enää jaksanut kolmatta kertaa... :D Mutta enköhän mä pärjää ja opettajat kuulemma ymmärtää jos on myöhässä ekoina päivinä ja on vaihtari! Niin, ja meidän koulussa on kyllä aika ylellinen välitunti, 10 min! Siis ku olin pelännyt että se on jotain 5 tai jopa 3 min!

eka kerros koulusta, 2. ja 3. kerros oli toisella puolella!
 Mentiin sitte koulusta tien toiselle puolelle kirjastoon ja hankittiin mulle kirjastokortti! Tässä siis mun koulun henkilökortti ja mun kirjastokortti!


C:n poikakaveri Connor vei meidät sitte kotiin jossa vaihdettiin vähän vaatteita ja lähdettiin shoppailemaan, minä C, Ellen ja Connor. Käytiin yhessä marketissa, ostamassa järjettömät jäähilejuomat ja muutamassa vaatekaupassa. Löysin Old Navystä topin ja t-paidan, mutta muuta en ostanutkaan tänään. Jotenki hullua ku jollakin suurinpiirtein sun ikäsellä on ajokortti ja 7 hengen auto :D No, ei kyllä valittamista ku on oma kuski! Connorki oli kauhean mukava, mutta puhui niin epäselvästi etten yleensä ymmärtänyt mitä hän sanoi tai kysyi :D Caroline sanoihin hänelle, etten minä ymmärrä hänen puhettaa kun hän puhuu kuin cowboy :P

Nyt seuraavaksi vähän negatiivisiä asioita. Ihmiset on kauhean mukavia ja silleen, mutta tunnen itseni kyllä silti hyvin ulkopuoliseksi ja ujoksi. Yleensä ymmärrän melkein kaikki keskustelut mitä he käyvät, mutten itse pysty oikein osallistumaan niihin. Tuntuu kuin roikkuisi vain mukana koko ajan. Suomessa olen kavereiden ja perheen kanssa aika puhelias ja tarvitsen sellaista mukavaa keskustelua joka päivä, kuulumisten vaihtamista jne. Täällä tuntuu kuin räjähtäisin kohta kun en pysty puhumaan niin kuin suomeksi pystyn. Lähinnä vastaan kaikkeen, yeah tai okey. Näistä koostuu nykyään mun keskustelut. On ihan järjettömän mukavaa skypetellä, koska pystyn kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa "normisti". Kaipaanko suomeen? Kyllä! Mutta en ole tullut tänne lähteäkseni heti kotiin, kyllähän tänne on kieltä tultu oppimaan! Enkä edes kaipaa (vielä) ketään erityistä henkilöä, kaipaan vain tavallista keskustelua! Sitä ettei tarvi mykkänä seurata perässä. Kyllä mä sen tiesin, etten osaa kieltä niin hyvin että voisin ihan normisti elää täällä mutta en ollut varautunut että kaiken aikaa olisi näin turhautunut olo! Ja kaikilla leireillä on vielä selitetty, kuinka aluksi menee hyvin koska kaikki on niin jännää ja uutta. Jos tämä on se mun "ylämäki" niin en tosiaan halua tietää, millainen on "alamäki". Anteeksi nyt suuresti tämä purkautuminen, mutta se helpottaa kun saa asian sanottua tai kirjoitettua johonkin.

Nyt meen syömään ja varmaan katsomaan jotain tv ohjelmaan dadin, C:n ja E:n kanssa! (:

14 kommenttia:

  1. mulla on sama juttu tossa keskustelussa !

    VastaaPoista
  2. Aika mammutti tuo koulu :) Se tuntuu varmasti aluksi tosi turhauttavalta, kun tuntuu, ettei voi jutella samalla tavalla kuin Suomessa! Mutta kyllä se siitä lähtee luistamaan, usko vaan! :) Ei ehkä vielä ensimmäisinä päivinä tai viikkoina, mutta vähitellen. Hang in there! ;)
    An

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on kyllä järkyttävän iso! Eipä tässä voi muuta kuin odotella jos se alkais luistamaan, kiitos vain kannustuksesta! (:

      Poista
  3. Eilen juuri keskusten ko. asiasta (siis kun ei "pysty" puhumaan) vähän kauemmin sitten vaihdossa olleen kanssa ;o) Ja L muisteli vieläkin kuinka hankalaa oli alussa kun ei osannut puhua vaikka asiaa olis ollu! Don`t worry, menee ohi :o)
    mamma

    VastaaPoista
  4. Apua kuulostaapa isolta toi koulu. Mä olen lukiossa, jossa on n. 100 oppilasta, joten en varmaan selviytyisi tuolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun peruskoulussa oli 900 oppilasta ja sitä sanottiin isoksi, joten kyllä tämä nyt tuli pienenä shokkina, mutta onneksi suurin osa luokista on aika lähekkäin ja aina voi kysellä neuvoa! (:

      Poista
  5. Joo mulla on ihan sama homma että kaikki keskustelut on vaan "yeah" mun osalta, mutta musta tuntuu tänään ja jo eilenkin pystyin paremmin osallistumaan keskusteluun joten uskon että se tästä helpottaa! (: Mulla on myös ollu paljon tylsiä hetkiä kun vanhemmat on töissä, sisko musiikkiharkoissa ja veli yliopistolla ja oon siis lähinnä yksin kotona seurana koira, kissa, telkkari ja tietokone... Ootan vaan että koulu alkaa niin pääsee tutustumaan paremmin uusiin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun keskustelut ei oo kyllä vielä kauheesti helpottanut, mutta ehkä se tästä :) Nuo tylsät hetket on ihan kauheita, koska silloin tulee oltua netissä ja luettua taas paljon suomea, ehkä juteltua suomalaisten kanssa tms. ja se ei kauheasti auta asiaa kun yrittää sopeutua täällä elämään :D Mulla alkaa koulu huomenna ja odotan sitä hieman kauhulla, koska siellä on niin paljon oppilaita etten tiedä tutustuuko siellä sitten kehenkään! ;D

      Poista
  6. Et oo yksin ton puhumisongelman kanssa, olin ekat päivät just sillain "yeah, okay" ihan kokoajan, oon nyt welcome-perheessä tän ekan viikon (saavuin samana päivänä kun sä) ja näillä oli viime lukuvuoden suomalainen vaihtari kuka oli ollu tosi puhelias nii siitä tuli vielä enemmän paineita! Ja mulla on niiiin ikävä suomen puhumista. Nyt meen päivä päivältä eteenpäin ja koitan aina saada sanottua jotain, en jaksa miettiä enää että sanonko oikein ja mitä sanon, kunhan puhun. Ja kanssa välillä on tylsää kun ei oo just kavereita ym. ja tulee roikuttua netissä niin suomen näkemiseltä ei voi välttyä. Muuten mulla menee tosi hyvin, päivä päivältä paremmin. Et oo yksin ongelmies kanssa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että meitä on ainakin kaksi samassa veneessä! :) Mulla on sama, etten enää kauheesti mieti mitä sanon vaan sanon vaan :DD Mullakin on paineita kun en tiiä kuinka puheliaita perheen aiemmat vaihtarit on ollut! Netissä oleminen on kaikista pahinta kun lukee suomea, kirjoittaa sitä, ehkä jopa puhuu jonkun kanssa suomea! Yritän välttää, mutta mun on kuitenki pakko tsekata ainakin kerran päivässä blogi ja face :D

      Poista
  7. Eihän sillä ole mitään väliä, millaisia aiemmat vaihtarit perheessä ovat olleet. kyllähän perhe (ja kaikki muutkin!) sen varmasti tietää, että ihmiset on yksilöitä ja toiset puhuu enemmän kuin toiset :)!
    Itselläkin oli tuo puhuminen aluksi hankalaa, mutta kyllä se siitä lähtee (olen vähän ujo myös :D).

    Joten älä huoli, onhan siinä melkoinen tottuminen, mutta anna itsellesi aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D kiitos kannustuksesta, tuota olen itsekin ajatellut!

      Poista