It is almost over

Tänään koittaa lähtö toisesta kotoa ja edessä olisi perheen hyvästely. Nyt istun aamupalalla, mutta sitten edessä onkin pakkausta ja kaiken tavaran järjestelyä seuraavat tunnit! Muutaman tunnin päästä me lähdetään momin kanssa ajelemaan kohti Indianapolista ja mennään lounaalle johonkin dadin työpaikan lähelle, niin dadikin pääsee mukaan. Ennen tätä mun pitää tosin sanoa heipat mun Caroline-siskolle, koska sillä osu työt just siihen pahasti päälle. Mutta siis lounaan jälkeen momi ja dadi vie mut eräälle AFS-vapaaehtoiselle, joka kuljettaa meidät meidän "End-of-Staying" orientaatioon. Siitä en osaa kertoa oikein mitään, kuten mitä siellä tehdään tai milloin se edes tarkalleen on. En kyllä tiedä sitäkään missä me nukutaan ensi yö. Jokatapauksessa, huomenna sitten ajellaan Chicagoon ja iltapäivällä lähtee lento kohti Amsterdamia! Ja sitten tietenkin jatkolento Amsterdamista Helsinkiin jonne pitäis ainakin äitin ja isin ja koirien tulla vastaan, taitaa ehkä toinen siskonikin olla tulossa...?

Mutta eipäs mulla kummempia kuin tämmösiä pikauutisia ja tunnelmia!

Pre-Return Orientation

Eli kuten kuvasta näkyy, aiheena olisi tällä kertaa paluuta edeltävä orientaatio, joka meillä oli viime sunnuntaina. Orientaatio kesti vain 3 tuntia, mutta siellä sai sitäkin enemmän mietittävää loppuviikoksi. Ajattelin tässä postauksessa vähän kertoa mitä me puhuttiin ja miten minä olen alkanut valmistautumaan paluuseen. Tiedän, että nämä kirjoitukset eivät ehkä kiinnosta tulevia vaihtareita, koska "paluu" ei ole tällä hetkellä kauhean ajankohtaista, mutta kyllä sekin päivä sielä tulee kun te tajuatte itse olevanne tässä tilanteesssa ;) Eikä minustakaan tunnu kotiinpalaaminen vielä ajankohtaiselta, vaikka kyllä sen pitäisi siltä jo alkaa vähitellen tottua. Onneksi on kesällä aikaa vähän sisäistää tätä ajatusta ;)

Ne vapaaehtoiset siellä tapaamisessa sanoivat, että nyt on todella hankala alkaa hahmottamaan miten on itse muuttunut vaihtovuoden aikana. Olisikin parempi katsoa taaksepäin kuuden kuukauden jälkeen paluusta ja silloin pystyy hahmottamaan tämän kokonaisuuden paljon paremmin. Olen ehdottomasti samaa mieltä, sillä olen huomannut että olen muuttunut paljon ja hidasta muuttumista tapahtuu tälläkin hetkellä! Mutta jos minun pitäisi alkaa erittelemään miten oen muuttunut, en osaisi sanoa oikein mitään. En tietäisi mistä aloittaa! Eli ajatukset ovat hyvin sekavat ainakin vielä tällä hetkellä, ja niin niiden pitäisikin olla tässä vaiheessa. Asioita joista me puhuttiin siellä tapaamisessa olivat ainakin englannin parantuminen, ulospäinsuuntautuneisuus, tulevaisuuden selkiintyminen, ymmärtäminen ja empatia toisia kohtaan parantunut, erilaisuuden hyväksyminen ja siitä kiinnostuminen, omien vahvuuksien ja heikkouksien ymmärtäminen, avun pyytäminen ja vastuudentuntoa kasvu. Minusta eniten tuntuu siltä kuin olisin kasvanut kovasti tämän vuoden aikana (siis muutenkin kuin fyysisesti...) ja tullut jotenkin paljon aikuisempi. Osaan laittaa asioita oikeisiin mittakaavoihin (ainakin useammin kuin ennen) ja ymmärrän paljon paremmin mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. 

Tämä kappale on jotenkin äärimmäisen hankala alkaa kirjoittamaan, koska yhteenveto kokonaisesta vuodesta on aika hankala kirjoittaa. Mutta koska täällä on paljon uusiakin lukijoita niin ajattelin aloittaa alusta ja kertoa vähän faktoja minusta ja vaihtovuodestani. Olen tosiaan kotoisin Oulusta ja lukion ekan vuoden syksyllä päätin hakea vaihtoon ja järjestöksi valikoitui AFS. Lukion eka oli jotenkin tosi pitkä ja toisaalta tosi lyhyt vuosi, pitkä varsinkin vaihtoasioihin liittyvissä jutuissa. Tuntui masentavalta odotella uusia tietoa AFS:ltä; leireistä, tapaamisista, matkapäivistä, hakemuksista, täytettävistä papereista ja tietenkin isäntäperheestä. Niitä ei ikinä tuntunut saapuvan, mutta voi sitä onnenpäivää kun tuli vähäistäkin tietoa jostain!! Olin hyvin onnekas, sillä sain isäntäperheeni jo toukokuun loppupuolella! Tosin myöhemmin momi on kertoi minulle, että he valitsivat minut jo helmi-maaliskuussa, mutta heidän piti odotella että koulu hyväksyy minut oppilaaksi, ennen kuin he voivat virallisesti olla isäntäperheeni. Elokuukin lopulta koitti ja matkapäivä lähestyi! Koska tosiaan asun Oulussa, niin me lennettiin muutamaan muun vaihtaritytön kanssa helsinkiin jo edeltävänä iltana ja oltiin siellä yö. Elokuun 9. koitti ja matka taittui Helsinki-Amsterdam-Chicago reitillä. Chicagossa me odoteltiin muutamia tunteja ja alettiin hajaantumaan eri puolille Chicagon aluetta. Minä lähdin pohjois-Indianaan South Bend-nimiseen kaupunkiin jossa meille järjestettiin ihan ensimmäinen tulo-orientaatio. Me oltiin siellä siis yö ja seuraava päivä oli sitä orientaatiota ja illalla hostperheet tulivat hakemaan! Se oli jotain sellaista jännitystä odottaa omaa perhettä sinne, että ei ole vielä sitä voittanutta tullut vastaan! Päädyin siis tänne Carmelin kaupunkiin, Indianaan. Carmel on puolen tunnin ajomatkan päässä Indianapoliksesta  eli Indianan "pääkaupungista". Täällä olen viettänyt hyvin jännnittävän ja onnellisen vaihtovuoden amerikan perheeni kanssa, johon siis sisältyy momi, dadi, Caroline (-94) ja Ellen (-89) joista siis Ellen ei asu enää kotona. Käyn paikallista jättimäistä high schoolia, joka on nimeltään Carmel High School ja meitä on siellä koulussa 7 muuta vaihtaria ja minä, joten mun amerikan perheen lisäksi mulla on tietenkin oma kouluperheeni.

Musta tuntuu, että mulla on ihan liian paljon asioita tehtävän ennen kuin lentokone suuntaa kohti Suomenmaata. Totta kai pitäisi harjoitella pakkaamista ja ostaa mahdollisesti lisämatkalaukku, mutta sen lisäksi on niin paljon muutakin! Koulua on enää jäljellä 3 viikkoa ja tästä ajasta pitäisi yrittää alkaa nauttia mahdollisimman paljon (vaikka kuka voi sanoa nauttivansa koulusta), koska sen jälkeen en varmaan näe enää ainakaan kaikkia mun vaihtarikavereita, koska ne alkaa vähitellen hajaantumaan eri puolille maailmaa. Ja mun kouluäiti Mrs. Cimasko, sitä mulla tulee kyllä niin ikävä! En tiiä, miten selviän ens vuoden koulussa, kun en voi karata Mrs. Cimaskon luokkaan :D Mulla ois kans jotain shoppailua jäljellä ennen lähtöä, vaikken tiedä kuinka paljon uskallan ostella tavaraa, että saan kuletettua ne Suomeen asti! Ja tietenkin haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa mun perheen kanssa täällä ennen lähtöä, koska mulla ei ole yhtää tietoa siitä, milloin näe heitä seuraavan kerran lähtöni jälkeen. 

Tästä aiheesta käytiin ehdottomasti mielenkiintoisin keskustelu, koska kuten meidän ryhmänvetäjänkin sanoi, yleensä kun puhutaan paluusta, niin se paluu käsittää lähdön usasta ja matkustamisen ja loppujen lopuksi saapumisen kotimaan lentokentälle. Mutta se "paluu" ei jää siihen, vaan sun pitää kävellä sieltä kentällä ulos ja kohdata sun kotimaasi 10,5 kuukauden jälkeen. Yleensä vaihtarit ajattelevat palaavansa siihen "tuttuun ja turvalliseen", mutta entäs jos se ei olekaan tuttu enää? Ulkomaille mennessä osaa odottaa eroavaisuuksia eivätkä ne tule siten yllätyksenä. Mutta kun toisesta kulttuurista on tullut se toinen "tuttu ja turvallinen", alkaa yhtäkkiä huomaamaan ne erot. Onko Suomi sellainen millaisena minä muistan sen? Ovatko ihmiset sellaisia kuin uskon heidän olevan? Onko minun perheeni ja ystäväni sellaisia millaisinä muistan heidät? 

Mun perhe ja ystävät, minun "yhteisöni", ovat eläneet ja kokeneet kokonaisen vuoden yhdessä, saaneet muistoja ja kokemuksia joihin minä en kuulu. Toisaalta minä olen elänyt hyvin erilaisen vuoden, johon suomalainen perheeni ja ystäväni eivät ole kuuluneet. Olen kuullut monen suusta, että vaihtovuoden jälkeen pitää uudestaan tutustua ystäviinsä, jopa omiin perheenjäseniinsä. Ja jos ihan totta puhutaan, niin se kyllä välillä pelottaa. Kuinka erilaisia he ovat? Kuinka erilainen minä olen? Entäs jos en huomaakkaan mitään eroavaisuuksia itsessäni kun palaan takaisin? Näihin kysymyksiin en osaa vastata, en ainakaan vielä. Mutta eiköhän se tulla näkemään 26.6 ja siitä eteenpäin.

Kommentteja, kummastuksia ja kysymyksiä saa laitella vapaasti :)

Afs meeting

Heissan vaan kaikille! Aattelin nyt yrittää nopsasti kertoa afs-juttuja tähän väliin! Meillä oli lauantaina ensimmäinen afs-tapaaminen. Se oli se syksyn pakollinen tapaaminen, johon kaikkien vaihtareiden on pakko osallistua. Mä oon kuullut joiltain muilta, että se oli niillä viikonlopun mittainen, meillä se oli vaan 3h. Meitä oli siellä hostvanhempia, -sisaruksia, vapaaehtoisia ja tietenkin vaihtareita. Meitä sitten vähän ryhmiteltiin (hostvanhemmat keskenään, vaihtarit keskenään tms.) ja me juteltiin vähän kaikesta. Siellä vaihtareiden kesken me puhuttiin esim. koulusta, hostperheistä, ongelmista, eroista, ruuasta, kavereista, kulttuurista... Vanhemmat oli ymmärtääkseni puhuneet kulttuurillisista eroista, vaihtarin sopeutumisesta, mahdollisista ongelma tilanteista tms. Tapasin samalla myös mun AFS liason:in Cindyn, eli tämän mun tukihenkilön. Hän on semmoinen ehkä 50-vuotias nainen ja aivan äärimmäisen ihana ihminen! Juteltiin hetki silloin lauantaina ja tänään enemmän kun hän tuli käymään täällä kotona.

Hän tuli ensin ihan tänne kotiin ja hänen piti tarkistaa mun kylppäri ja makuuhuone :D Siis ne oli semmosia pakollisia tarkistuksia, joista sen pitää raportoida ettenpäin että onko kaikki kunnossa ja se laittoikin rastia kohtaan "Excellent", eli ei pitäisi olla mitään ongelmaa ;) Sitten se kysyikin että haluaisinko mä lähtä sen kanssa kahville tai jäätelölle ja totta kai halusin. Mä luulin että se ois ollut vaan täällä kotona ja jutellut meidän kaikkien kanssa, mutta kyllä mä sitten arvasinkin miksi se halus viedä mut johonkin muualle. Ja siis syy oli se kun sen piti sitten kysellä multa mun hostperheestä. Me mentiin sitten tuohon lähikahvilaan ja juteltiin just sopeutumisesta, hostperheestä ja -sisaruksista, kavereista, koulunkäynnistä tms. ja täytyy sanoa, että oli ihana jutellan jonkun kanssa just näistä asioista joita on vaan yksisseen pyöritellyt päässään!

Kun me oltiin käyty ne muodolliset osuudet, papereiden täytöt siis, me juteltiin sitten vähän kaikesta muusta. Meidänhän pitäisi tavata meidän tukihenkilöitä vähintään kerran kuussa ja hän kysyikin että sopiiko jos seuraava tapaaminen (lokakuussa) olisi hänen kotonaan päivällisen merkeissä. Ja joulukuussa he olisivat menossa johonkin konserttiin, ja hän pyysi mua sinnekin mukaan! Mulla ei ole ainakaan mitään huolta siitä ettei me tultaisi toimeen! :)) Niin ja sillä on 16-vuotias tyttö joka haluaisi tavata mut, se ois jo tänään halunnut tulla mukaan mutta sillä oli ollut niin paljon kotiläksyjä tekemättä, ettei Cindy ollut ottanut sitä :D Niin ja sen mies on käynyt työmatkalla Suomessa, odotan kyllä innolla mitä se ajattelee suomesta/suomalaisista! :P Ainiin ja tärkein, sillä on kaks koiraa!!! :D

Mutta nyt minä meen tekemään jotain järkevää kattomaan tvtä siis kotiläksyjä. Mun pitää tehdä maanantain ja tiistain läksyt koska huomenna meillä ois kuorokonsertti illalla, enkä siksi voi jättää mitään läksyjä huomiselle. Mutta jos jäi jotain kysyttävää niin kysykää poies!

USA!!!

Nyt olen ihan oikeasti laskeutunut usan mantereelle ja viettänyt jo muutamia tunteja täällä! Oltiin paikallista aikaa 17.20 (?) perillä, koska kone oli myöhässä ja kaikessa hälinässä ja tohinassa meni vielä aika kauan! Oltiin siis 17.20 Chicagon lentoasemalla (voin kertoa matkasta joku toinen päivä) jossa meitä odotti afs:n vapaaehtoisia ja ymmärtääkseni tanskalaisia ja/tai saksalaisia... Lähdettiin siitä bussilla paikalliseen Holiday Inn:iin jossa syötiin ja odotettiin seuraavien bussien lähtöä. Mun bussi lähti jo klo 18 aikaan ja silloin siis jouduin sanomaan heipat viimeisillekin suomalais vaihtareille! :/

Ajettiin 4 tuntia bussilla tänne South Bentiin ja majoituttiin hotelliin. Olimme siis paikallista aikaa klo 22 perillä. Nyt kello on kohta puoli 12, joka tarkoittaa suomessa vissiin puolta kuutta eli voitte vain kuvitella millainen olo on, kun on yksi yö kadonnut elämästä! Olo on aika sekava, en oikein tiedä mitä teen ja mihin meen, englantikaan ei meinaa taipua yhtään eikä ole ketään jolle puhua suomea! Se on oikeasti aika järkkyä kun oot jossakin huitsin nevadassa eikä kukaan ymmärrä suomea! :D Odotan vain kauheasti perheen tapaamista, mutta se tapahtuu vasta huomenna klo 16, siihen asti meillä on orientaatiota!

Jaan huoneen yhden tosi kivan norjalaisen tytön kanssa, mutta musta tuntuu ettei se uskalla oikein jutella mulle kun mun vastauksen on niin sekavia enkä aina oikein ymmärrä sen kysymyksiä :D

AFS:n lähtö- ja loppuorientaatioleiri

Olin koko viimeviikon poissa koulusta, kun olin sairaana, mutta olo parani kuitenkin sen verran, että uskalsin lähteä sinne leirille. Kameraa en kuitenkaan jaksanut ottaa mukaan, joten valmistautukaa pitkään ja kuvattomaan postaukseen.

Tämä leiri alkoi lauantaina klo 11 ja loppui sunnuntaina klo 16 ja siellä siis oltiin yötä. Leiri oli siis afs:n orientaatioleiri numero 2, mutta siitä käytettiin enemmän nimitystä lähtö- ja loppuorientaatioleiri. Se tarkoitti siis sitä, että paikalla oli me jotka olimme lähdössä vaihtoon, nykyisiä vaihtareita oulun seudulta ja vetäjät.

Tälle leirille tuli tulevista vaihtareista vain usaan lähtijöitä, eli meitä oli huimat kolme! :D Mutta ainakin kerkesi tutustua ihan hyvin heihin ja oli kauheen hauskaa :)) Leirillä oli 7 vetäjää jos nyt oikein laskin... Ja yksi oli vähän niikuin se "pomo" siellä, mutta kaikki vetäjät oli tosi nuoria (ehkä 18-23v, en muista kyllä vanhimman ikää, mutta suurinpiirtein :D) ja siis menokin oli tosi rentoa! Muistaakseni kaikki vetäjistä olivat olleet vaihdossa, yhdestä en ole ihan varma... Ja siellä oli myös yksi poika Itävallasta, siis vetäjänä, joka oli ollut muutama vuosi sitten vaihdossa Suomessa ja nyt muuttanut tänne!

Loput 11 olivat sitten siis oulun seudun vaihtareita, joille tämä oli viimeinen yhteinen leiri heidän vaihto-oppilasvuotensa aikana! Porukkaa oli thaimaasta, dominikaanisesta tasavallasta, kolumbiasta, hongkongista, italiasta ja turkista (toivottavasti en unohtanut ketään).

 Meidän leiri oli Hietasaaren leirikeskuksessa (aika lähellä oulun keskustaa, mtta silti jotenkin silleen jännästi syrjässä). Ne vetäjät oli tehny molemmille päiville aikataulut, mutta ne oli kyllä aika joustaviakin... Jos olet käynyt rippileirin, niin tämä muistutti jotenkin sitä... Tiestysti ilma mitään uskonnollisia menoja! :D Me syötiin joka välissä ja vietettiin aikaa yhdessä ja sitten oli aina tälläsisiä "oppitunteja", jotka oli kyllä siellä nimetty sessioiksi. Näitä sessioita oli lauantaina 3 ja sunnuntaina 2. Meillä kolmella usaan lähtijällä oli "oma" vetäjä M, joka oli siis ainut vetäjistä joka oli ollut vaihdossa usassa. M oli itseasissa joutunut tulemaan kuopiosta asti tänne, kun ei vissiin oulusta saatu entistä usan vaihtaria meille. Siellä tunneilla keskusteltiin ja tehtiin kaikenlaisia harjoituksia ja kyseltiin kauheasti meidän "asiantuntijalta" ;)

Launataina kylläkin oli eka kaikenlaisia leikkejä, eli siis opeteltiin toistemme nimiä ja tehtiin yhdessä kaikkia harjoituksia. Lauantaina illalla oli sitten talent show ja viimeistään siinä vaiheessa huomaa, ettei ole suomalaisten leirillä, kun jätkät vetää ihan innoissaan jotain tanssia tai laulaa :DD

Me kolme tulevaa vaihtista saatiin lempinimi "Suomi". En ymmärrä mistä se tule, joku vetäjä sen vissiin keksi ja kaikki käytti meistä sitä nimitystä :D Just niinku vaikka siellä showssa: "okei, sitte suomen vuoro" :) Ja no meillä oli jopa nii hieno talentti kuin letkajenkka, jota me lähdettiin siinä vetämään ja kaikki tuli ihan innoissaan vaan mukaan ja lopulta me kaikki tanssittii letkajenkkaa ja hyräiltiin sitä musiikkia siihen :D Ja muutenkin siellä jos joku esitti jotain sellaista tanssia johon pysty meneen mukaan niin kaikki ihan innoissaan meni sitten ihan oikeasti mukaan!

Lauantai iltana sitten sytytettiin nuotio pihalle vaikka satoi vettä ja paistettiin vaahtokarkkeja ja makkaraa (tässä nimenomaisessa järjestyksessä)! Ja sitten vielä hengailtiin siellä ruokalassa ja vaikkei nukkuminen ollut pakollista nii mentiin silti nukkumaan jo puoli kahden-kahden aikaan. Aamulla aamupala tarjoiltiin 9-9.30 vaikka suurinosa tuli vasta sitte vähän ennen puolta. Aamupalan jälkeen meillä oli aamjumppa ja sitte alkoi taas sessiot. Se ihan iltapäivä sitten vähän pirstoutui kun joidenkin piti lähteä bussiin jo ennen kolmea ja kajaanista tulleiden juna lähti 15.30. Meiltä jäi siitä viimeisestä sessiosta vähän käymättä, mutta käytiin niitä asioita vielä loppukahvilla.

Kun kello oli neljä niin kaikki katosivat samantien, ja meidän isä oli myöhässä niin mun piti jäädä sinne vielä venailemaan. Onneksi yhellä vetäjistä ei ollut kiirettä mihinkään ja se sitten oli niin ihana, että jäi odottelemaan mun kanssa sinne parkkipaikalle! :)

Kokonaisuudessaan oli kyllä aivan huippu viikonloppu! Tuntui nii uskoattomalta ku siellä porukka oli niin erilaisia persoonia kuin suomalaiset, heti kauheen tuttavallisia ja saattoivat tulla juttelemaan ihan noin vaan. Ja opittiin kyllä aivan kauhean paljon asioita usasta ja tulevasta vaihdosta. Pitää varmaan vielä yrittää sisäistää kaikkea oppimaansa!

Oli muuten tosi jännä, kun yks italialainen tyttö puhui suomea ihan mielellään meidänkin kanssa ja oikeasti ihan selvää, hyvää suomea! Se oli oppinut suomea tässä vaihtovuoden aikana, mutta en ymmärrä miten se osas niin hyvin! Ei ne muut niin mielellään puhuneet suomea, vaikka selvästikin ymmärsivät ja oisivat osanneet.

Mutta siis nyt tämän postauksen loppuun on päästy, onneksi olkoon jos jaksoit lukea :D Jos jäi jotain kysyttävää niin vastaan mielelläni!

Edit: mulla lähti siellä leirillä ääni, eikä se ole tullut vieläkään (maanantaina) takaisin, jäin kotiin potemaan kurkkukipua ja päänsärkyä. (ja äänettömyyttä ;D)

Orientaatio nro 1

Heissan vain! Tänään kävin vanhempieni kanssa tosiaan ensimmäisessä orientaatiossa joka järjestettiin oulussa. Meinattiin ensinnäkin myöhästyä sieltä, ku lähdettiin vähän myöhässä ja autokin meinasi juuttua kiinni kun meidän pihatie on nyt keväällä melkoista mutavelliä. Sitten ajetaan pihalle niin siellä on kaikki parkkipaikat jo mennyt! Noh, isi jätti meidät sitten siihen pihalle ja lähti etsimään autolle paikkaa.

Mutta siis yleisesti siitä orientaatiosta. Musta se oli ainakin tosi kiva juttu, että semmonenkin järjestettiin! Monet asiat oli jo valmiiksi tiedossa, mutta oli päässyt jo unohtumaan (olin lukenut paljon näitä vaihtojuttuja siis silloin syksyllä kun hain, enkä enää muistanut paljonkaan ;D) Siellä siis vedettiin sellainen yhteenveto kaikista vaihtoonliittyvistä jutuista. Nyt mitä yritän muistella, niin käsiteltiin ainakin isäntäperhejuttuja, maahan sopeutumista, rahapolitiikkaa (mitä maksetaan itse, mitä isäntäperhe maksaa, mitä afs maksaa...), omaa asennetta, vakuutuksia, paluuta yms.

Paikalla oli myös pari entistä vaihtaria ranskankielisestä Kanadasta ja Dominikaanisesta tasavallasta ja heidän tarinat tietysti koskettivat eniten ja oli tosi kiva kuulla ihan sellaisia arkijuttujakin vaihdossa olemisesta :) He olisivat saaneet kyllä vielä kertoa enemmän yksityiskohtia ja tuntemuksia ja kaikkea, mutta kyllä he aika hyvin käsittelivät pääasiat siinä.

Se orientaation vetäjä sitten korosti sitä omaa aktiivisuutta heti alussa, suositteli että kävisi heti sinne mentäessä läpi kaikki perheen säännöt, tavat, nämä raha-asiat jne. Hän korosti myös sitä, että jos tulee jotain konflikti-tilanteita tai ihan vain pieniäkin "murheita", niin niistä tulisi heti keskustella isäntäperheen tai sitten oman vapaaehtoisen kanssa, ettei ongelmat kasva liian suuriksi. (tai vaikka ystävän kanssa, kunhan vain keskustelee!)

Tää orientaatio kesti muistaakseni 2h 15min ja jos ei aiemmin tullut selväksi, niin minusta se oli tosi kiva :D Seuraavaksi alankin odottelemaan sitä 2. orientaatiota joka on 5-6.5 oulussa! Ihan hauska, kun meitä oulun seudulta on kokonaiset kolme (minut mukaan lukien) lähdössä usaan vaihtoon, niin ollaankohan me siellä leirillä ainoat tulevat vaihtarit, vai tuleeko sinne jostain muualta sitten usaan lähtiöitä? No eipä tuohonkaan kakkos orientaatioon oo enää kuin kaks viikkoa, miten tää aika voi kulua näin nopeasti!?! Sitte on jo toukokuu! Ja kohta on jo kesä <3 Kauheeta kun on jo vaikka kuinka monen kanssa jutellut kaikkea mitä sitten kesällä tehdään ja sekin on jo ihan nurkan takana! :D

Sain muuten kutsun viisumia hakemaan!  Säästän nyt vähän aikaa ja kopsaan vain laiskana sen s-postin tekstin tähän:

Hei

USA:n viisumiasi varten sinun täytyy käydä henkilökohtaisesti Yhdysvaltain konsulaatissa Helsingissä.  Tällöin sinulta otetaan sormenjäljet.  Konsuli esittää sinulle myös pari yksinkertaista kysymystä englannin kielellä.   Koska kesä on konsulaatissa hyvin kiireinen, olemme varanneet konsulaatista kaikille vaihto-oppilaillemme ajan käyntiä varten.  Sinulle on varattu aika perjantaina 29.6.2012.

Eli tuohon kesä-heinäkuuntaitteeseen ajoittuus sitten hesanreissu! Hyvä tekosyy päästä vähän matkustelemaan ;) Mulla on kyllä kesäksi kauheesti suunnitelmia jo nyt, en tiiä miten kerkeän kaikkia toteuttaa! :D

Kesällä olisi tarkoitus käydä mahdollisesti helsinki-tukholma risteilyllä (taas...), hesassa tietenkin, mökillä Mikkelissä <3 (ja olla siellä ainakin pari viikkoa!!!), nähdä kavereita ja sukulaisia ja viettää kaikkien rakkaitten ihmisten kanssa mahdollisimman paljon aikaa! Ja tottakai vain ottaa rennosti kotona ja itseasiassa ajattelin myös alkaa suunnittelemaan jonkinlaista puutarhaa tänne! Sain vähän inspistä, kun olin viime kesänä puutarhassa töissä... (Taas vähän kertausta, mutta siis muutettiin 40 kilometrin päähän oulusta, maalle, neljä kuukautta sitten. Tätä tilaa ei ole pariin vuoteen oikein hoidettu, joten kunhan lumet sulaa, niin pitää laittaa hihat heilumaan!)

 Joo, siis ei kyllä kuulosta varmaan monelle kauhean kiireiseltä tää mun kesä, mutta minä olen sellainen ihminen joka yleensä viettää suurimman osan kesästä kotona ja pari viikkoa mökilä, niin nyt musta tää kesä on tavallista kiireisempi ;D Jotenkin hassua, kun yleensä ei ole viettänyt ihan hirveän paljon aikaa kavereitten  kanssa (no joittenkin kanssa enemmän, joittenkin vähemmän...), mutta nyt kun olen lähdössä syksyllä vaihtoon niin ihan kauhean moni on sitten silleen, että kesällä nähdään monta kertaa ja vietetään aikaa ja tehdään sitä ja tätä ja tuota... Kyllä sitä loppujen lopuksi aina huomaa, että itsellä on ne tärkeimmät ja parhaimmat ystävät, ne juuri sulle luodut siinä ympärillä :) Kesällä toivottavasti näen myös tanskassa asuvaa setääni ja hänen vaimoaan sekä usa:ssa asuvaa tätiäni perheineen! Kauhea ikävä, kun ei ole taaskaan vuoteen nähnyt!

Ajattelin kiroitella tähän vielä mun omia fiiliksiä tulevasta vaihtovuodesta, mutta ensinnäkin tästä tulisi jo ihan kauhea kilometripostaus ja toisekseen, ei taida ketään semmoset paljoa kiinnostaakkaan :DD

R

Ps. kiitos Sande taas mahtavasta seurasta ja fiksuista jutuista ;D