perjantai 28. syyskuuta 2012

Homecoming

Okei, lupasin kirjoitella tästäkin jonkin verran, mutta vedän vaan nyt mahdollisimaan nopean ja yksinkertaisen selityksen. Oon koko viikon kirjoitellut enkun esseetä ja tämä kirjoitus urakka huipentuisi tänä viikonloppuna koska sen pitää olla maanantaina valmis! Joten, tällä hetkellä en jaksaisi yhtään kirjoitella :D

Caroline (hostsisko) laitto mulle tukan ja meikkas. Nii siis se aikoo opiskella kosmetologiksi, eli se tietääkin jotain ehkä näistä jutuista :P






Mua harmittaa kauheesti ku ulkona oli niin kylmä, että piti pitää pitkähihaista päällä :(( Tuo valkoinen takki on Carolinen, kun mulla ei ollut oikein mitään sopivaa. Musta tuo oli vaan vähän liian hörselö takki tommosen hörselömekon kanssa ja sitten siitä tuli tuplahörselöä, josta en enää oikein tykkänny :D

Me mentiin siis eka Carolinen poikakaverin kaverille, jossa meitä oli siis Caroline, Katie (Carolinen kaveri, myös tuossa kuvassa vasemmalla), Carolinen poikakaveri ja sen kaveri ja sen tyttökaveri. Okei, oon erittäin huono selittämään näitä juttuja, mutta anyway, meitä oli siellä yhteensä 6! Perheen äiti oli tehnyt meille siellä illallisen,  joten me syötiin ja juteltiin varmaan muutama tunti. Lähdettiin ajamaan koululle joskus 8 jälkeen ja mentiin sinne homecoming tanssiaisiin, jotka olivat kuulemma surkeimmat homecoming tanssiaiset mitä niillä on ikinä ollut :D Näin ainakin sanoi jokainen seniori... Ei oltu siellä kuin ehkä tunti ja mentiin takas sen kaverin luo jonka luona syötiin ja vietettiinki ilta sitten sen luona.

Oho, täytyy olla ylpee itestään kun saa selostettua noin lyhyesti homecoming -illan! :D

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Sadepäivän ilot ja "ilot"


Hommaa riittää kyllä koulun puolesta! Huomiseksi pitäisi olla enkun esseen 1. painos valmis (ja maanantaiksi sitten viimeisteltynä). Ja tietenkin sitä rakasta historiaa olisi tehtävä... Tosi reilua kun meidän hissan ope jakoi noita tehtävävihkoja kaikille haluaville, eikä me ikinä tehdä niistä mitään tehtäviä eikä se tarkistele niitä, MUTTA kun oon vaihtari niin mun pitää aina tehdä sen aiheen tehtävät ja käydä tarkistuttamassa ne opella... Huomiseksi onneksi on vain yks sivu, maanantaiksi ois 6 sivua noita tehtäviä...

Postista tuli paketti mummilta! Suklaata ja kortti! <3 Ja sain kortin Sandelta ja M:ltäkin! Toissapäivänä tuli myös kortti mummilta ja kirjekuori siskolta! Sieltä paljastui iiiiihana avaimenperä, joka pääsi heti avainta koristamaan ;) Kiitoksia kauheasti kaikille postittajille, on oikeesti tosi kiva saada kortteja ja paketteja!

Avaimenperä saapui kyllä nipinnapin perille, tuosta kolosta se ois mahtunut jo tipahtaan!




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Afs meeting


Heissan vaan kaikille! Aattelin nyt yrittää nopsasti kertoa afs-juttuja tähän väliin! Meillä oli lauantaina ensimmäinen afs-tapaaminen. Se oli se syksyn pakollinen tapaaminen, johon kaikkien vaihtareiden on pakko osallistua. Mä oon kuullut joiltain muilta, että se oli niillä viikonlopun mittainen, meillä se oli vaan 3h. Meitä oli siellä hostvanhempia, -sisaruksia, vapaaehtoisia ja tietenkin vaihtareita. Meitä sitten vähän ryhmiteltiin (hostvanhemmat keskenään, vaihtarit keskenään tms.) ja me juteltiin vähän kaikesta. Siellä vaihtareiden kesken me puhuttiin esim. koulusta, hostperheistä, ongelmista, eroista, ruuasta, kavereista, kulttuurista... Vanhemmat oli ymmärtääkseni puhuneet kulttuurillisista eroista, vaihtarin sopeutumisesta, mahdollisista ongelma tilanteista tms. Tapasin samalla myös mun AFS liason:in Cindyn, eli tämän mun tukihenkilön. Hän on semmoinen ehkä 50-vuotias nainen ja aivan äärimmäisen ihana ihminen! Juteltiin hetki silloin lauantaina ja tänään enemmän kun hän tuli käymään täällä kotona.

Hän tuli ensin ihan tänne kotiin ja hänen piti tarkistaa mun kylppäri ja makuuhuone :D Siis ne oli semmosia pakollisia tarkistuksia, joista sen pitää raportoida ettenpäin että onko kaikki kunnossa ja se laittoikin rastia kohtaan "Excellent", eli ei pitäisi olla mitään ongelmaa ;) Sitten se kysyikin että haluaisinko mä lähtä sen kanssa kahville tai jäätelölle ja totta kai halusin. Mä luulin että se ois ollut vaan täällä kotona ja jutellut meidän kaikkien kanssa, mutta kyllä mä sitten arvasinkin miksi se halus viedä mut johonkin muualle. Ja siis syy oli se kun sen piti sitten kysellä multa mun hostperheestä. Me mentiin sitten tuohon lähikahvilaan ja juteltiin just sopeutumisesta, hostperheestä ja -sisaruksista, kavereista, koulunkäynnistä tms. ja täytyy sanoa, että oli ihana jutellan jonkun kanssa just näistä asioista joita on vaan yksisseen pyöritellyt päässään!

Kun me oltiin käyty ne muodolliset osuudet, papereiden täytöt siis, me juteltiin sitten vähän kaikesta muusta. Meidänhän pitäisi tavata meidän tukihenkilöitä vähintään kerran kuussa ja hän kysyikin että sopiiko jos seuraava tapaaminen (lokakuussa) olisi hänen kotonaan päivällisen merkeissä. Ja joulukuussa he olisivat menossa johonkin konserttiin, ja hän pyysi mua sinnekin mukaan! Mulla ei ole ainakaan mitään huolta siitä ettei me tultaisi toimeen! :)) Niin ja sillä on 16-vuotias tyttö joka haluaisi tavata mut, se ois jo tänään halunnut tulla mukaan mutta sillä oli ollut niin paljon kotiläksyjä tekemättä, ettei Cindy ollut ottanut sitä :D Niin ja sen mies on käynyt työmatkalla Suomessa, odotan kyllä innolla mitä se ajattelee suomesta/suomalaisista! :P Ainiin ja tärkein, sillä on kaks koiraa!!! :D

Mutta nyt minä meen tekemään jotain järkevää kattomaan tvtä siis kotiläksyjä. Mun pitää tehdä maanantain ja tiistain läksyt koska huomenna meillä ois kuorokonsertti illalla, enkä siksi voi jättää mitään läksyjä huomiselle. Mutta jos jäi jotain kysyttävää niin kysykää poies!

torstai 20. syyskuuta 2012

maanantai 17. syyskuuta 2012

Caroline

...teki sen ja sai mut pukeutumaan neonoranssiin t-paitaan! Mutta vasta sen jälkeen kun vannotin sille, etten suostu mihinkään sen ideoihin super hero ja disney -päivinä :P Ja noissa kuvissa tuo väri on ihan laimee, se on oikeesti semmonen neonoranssi! Niin ja selvisin siitä takistakin, kun sanoin että se on jo liikaa! Kun minut saa pukeutumaan neonoranssiin niin se on jo tosi hyvin, mutta se takki oli jo aivan liikaa....


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Hengissä

...selvitty Chicagon reissusta ja nyt painun nukkumaan! Kertomuksia siitä reissusta tulee lähipäivinä, huomenna saattaa olla etten ehdi postailla mutta saa nähdä. Mutta sen voin ainakin sanoa että oli ehdottomasti sellainen paikka jossa jokaisen tulisi käydä edes kerran elämässään!

Huomenna ois neonpäivä koulussa, eli jokaisen tulisi pukeutua oikein värikkäästi. Mullahan varmaan värikkäin vaate kaapissa on tummansininen tai tummanpunainen paita (valitkaa itse kumpi on värikkäämpi), joten Caroline raahasi muutamia vaatteita mulle huomiseksi ja käski pukea ne päälle. Se ei edes kysynyt :D Vaikka sinänsä ehkä hyväkin, koska olisi kieltäytynyt pukeutumasta oranssiin t-paitaan ja vihreä/sini/puna/oranssi takkiin. Ja kyllä, tuo takki on vieläkin pahemman näköinen kuin mikä mielikuva teille tuli siitä ekaksi...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ensimmäinen kuukausi

Nyt on ensimmäinen kuukausi usassa takana. Tuntemukset on aika sekalaiset, toisaalta tuntuu että aika on kulunut kauhean nopeasti, toisaalta se on kulunut aivan kauhean hitaasti! Toisaalta tuntuu siltä, että mää tulin tänne ihan vasta, kaikki on vielä uutta ja erilaista enkä ole tottunut tähän elämäntyyliin. Sitten taas toisaalta musta tuntuu että siitä on ikuisuus kun mä halasin lentokentällä vielä viimeisen kerran kaikkia perheenjäseniä ja suuntasin jännittyneenä lentokoneeseen. Nyt jos voisin palata ajassa takas, niin rutistaisin vieläkin kovempaan ja vähän pitempään jokaista! Mutta älkää nyt takertuko tuohon, mulla menee oikein hyvin täällä ;)


Tuntuu tosi hassulta elää ihan normaalia elämää täällä jonkun talossa, keskellä jonkun perhettä, kaivaa itelleen ruokaa kaapista ja mennä katselemaan tv:tä. En muista yhtään kuinka paljon olen puhunut mun hostperheestä, mutta kerrotaanpa vielä siitäkin. Mun hostperheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi siskoa. Vanhempi noista siskoista muutti muutama viikko sitten New Jerseyhin ja minä muutin tähän sen huoneeseen. Nuorempi sisko on mua vuoden vanhempi, mutta koulussa ollaan samalla "luokalla" eli senioreita. Oon tullut ihan kaikkien perheenjäsenien kanssa hyvin juttuun! Vanhempaa siskoa mulla kyllä tulee varmaan vähän ikävä vaikkei paljon juteltukaan, koska se on ollut itse vaihdossa monta vuotta sitten ja se oli aina se henkilö joka selitti mulle asioista silleen yksinkertaisesti. Ja se näki aina mun naamasta jos mä en ymmärtänyt jotain :D Ja, no se vain niinku ymmärsi miten sekavaa kaikki on aluksi! Caroline on se nuorempi sisko ja sen kanssa onki tullut juteltua varmaan eniten ja me tykkään kyllä hänestä kovasti :) Myös dadi ja momi on kauhean mukavia, ja niiltä uskaltaa aina kysyä jos ei jotain tiedä.

Koulu tuntuu musta vieläkin siltä kuin oisin kävellyt keskelle jotain jenkkileffaa. Musta on kauhean kiva toistella tätä, mutta meidän koulussa on melkein 5000 oppilasta ja se on paljon! Aluksi mulla oli ongelmana se, että vaikka tutustuu johonkuhun niin sitä ei tapaa enää uudestaan :D Mutta nyt on alkanut vähän vakiintumaan ne semmoset tuttavat joiden kanssa vaikka syö aina lounasta tai on samalla tunnilla. Aina sinisinä päivinä mä syön lounasta Mandyn ja Katien kanssa. Tutustuin niihin ihan vaan ruokalassa kun istuin siinä pöydässä yksin ja ne kysy voisko ne istua siihen kun ruokalassa oli aika täyttä. Ja sitten me alettiin juttelemaan ja ne oli silleen "Me voidaan aina syödä lounasta sun kanssa sinisinä päivinä!". Eilen aamulla näin Mandyn käytävällä ja se vaan kiljas mun nimen ja ryntäs halaamaan :D Olin ihan onnellinen koko loppu päivän, että miettikääpä kuinka pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi! Ja lounaalla se sitten selitti sen viikonlopusta ja siitä kun se oli sunnuntaina käynyt kirkossa ja sitten se kyseli, että käykö mun hostperhe usein kirkossa jne. Ja kerroin sitte, että mun hostdadi käy joskus, mutta mä en oo käynyt kertaakaan, ja sitten Mandy kysyi että haluaisinko tulla joskus niitten kanssa kirkkoon ihan vaan näkemaan millaisia niiden jumalanpalveluksen on. Ja totta kai haluaisin joskus mennä, oon kuullut niin paljon siitä juttuja kuinka erilaista se on täällä! Ja taas kultaisina päivinä syön lounasta yhdessä porukassa, josta oikeastaan tunne vain yhden joka on tuon mun siskon kaveri.

Mä oon huomannut täällä, että sä voit mennä oikeastaan istumaan ihan mihin vaan porukkaan, eikä ne välitä siitä mitenkään. Siis ethän sä vois ikinä mennä Suomessa istumaan vaan joidenkin ihan tuntemattomien tyyppien viereen ja alkaa juttelemaan :D Mutta täällä ei oikeestaan välitetä siitä kuka siinä istuu, puhuit sitten jotain tai istut vaan hiljaa.

Jotkin asiat mitkä mua ärsyttää on se että kysellään koko ajan "How are you?". Koska siihen kaikki vastaan vaan "good" ja se toinen on että "good" ja se keskustelu oli siinä. Ja samoin kun kysytään miten koulupäivä meni, niin sekin on aina "good". Ja sitten mä oon ernu kun sanon yleensä aina että "It was okey" ja kuulostaan varmaan siltä kuin se päivä ois mennyt jotenkin huonosti, mutta ku ei mun mielestä ihan tavalliset koulupäivät mene mitenkään hyvin vaan ihan normaalisti :D Toinen mikä ärsyttää on se, että jos vaikka tönäiset jotakuta vahingossa ja pyydät anteeksi, niin siihen vastataan "You're fine". En tiiä miksi, mutta tuo vastaus raivostuttaa mua, mistä sä voit tietää oonko mä fine!!! :D Ja joo, kyllä mä tiiän että tuota ei nyt pidä ottaa ihan sanatarkasti ja se on sanonta jne, mutten silti tykkää siitä.

Näihin 35 päivään usassa on kuulunut paljon erilaisia tunteita. Iloa, surua, kauheaa ikävää, riemua, apeutta. Välillä on tuntee itsensä kauhean erilaiseksi ja välillä on todella hukassa. Mutta vähitellen tähänkin erilaisuuteen alkaa tottua :) Eka kuukausi on ollut aika rankka mutta ei nyt silleen ihan kauhean ikävälläkään tavalla. Tosi hankala selittää tätä :D On joutunut tekemään ihan hirvesti "töitä", on pitänyt oppia ihan kauheasti asioita, perheen tapoja, koulun tapoja, kulttuurillisia eroja, mikä on normaalia, mitä ei kannata tehdä jne. On joutunut myös oppimaan kuuntelemaan englantia ja puhumaan sitä vaikkein se kielioppi tai lausuminen oikein sujuisikaan.


Tämän kuukauden aikana olen oppinut kyllä ihan kauheasti asioita, en varmasti muistaisi kaikkea enkä jaksa alkaa niitä tähänkään kirjoittamaan, mutta olen oppinut myös paljon itsestäni. Ainakin sen olen huomannut, että en tykkää olla "epätietoisuudessa", en tykkää siitä etten tiedä asioita vaan pitää aina olla kysymässä neuvoja, enkä tiedä mitä menoja kenelläkin on. Olen vasta nyt huomannut, kuinka ärsyttävää on kun ei tiedä mitä kukakin aikoo päivä aikana tehdä, mitä menoja on illalla tms. Olen myös oppinut olemaan stressaamatta kaikesta ja tästä taidosta olen enemmän kuin onnellinen! En vain yksinkertaisesti jaksa miettiä ja stressata jokaista asiaa, kyllä ne kaikki asiat tuppaa järjestyä loppujen lopuksi. Enkusta voin sanoa, että en varmaan olen erityisesti sanoja oppinut tai lausunta parantunut, mutta ainakin puhuminen on sujuvampaa. Semmoset normikeskustelut esim. kotona perheen kesken sujuu tosi helposti ja koulussa olen oppinut ymmärtämään sen aiheen mistä opettaja puhuu, vaikken montaakaan sanaa siitä puheesta ymmärtäisi.

Eroja usan ja suomen välillä on niin paljon, että olisi varmaan helpompaa alkaa listaamaan mitkä asiat on samanlaisia! Heitellään nyt kuitenkin jotain, ovennupit (mä muuten rakastan niitä, haluaisin ovennupit meillekin kotiin!), valokatkaisijat, lamput ja ne pyörivät härvelit iiden yhteydessä, seinään rakennetut vaatekaapit ja nuo vaatekaappien ovet aukeaa silleen pöhkösti, yleisissä vessoissa ovet aukeaa sisäänpäin, joka tarkoittaa sitä että joudut seisomaan suurinpiirtein pöntön päällä, että pääset ulos, vessojen lukot on ihan kummallisia, hanoista tulee yleensä vaan lämmintä tai kuumaa vettä, suihku on hassu, ulkona on ihan kauheasti elämää, aina kun katson pihalle niin siellä vilistää oravia ja maaoravia! Nää olit nyt jotain esimerkkejä, aika huonoja, mutta eroja on oikeasti vaan niin paljon etten jaksa alkaa niitä listaamaan!

Tämän eka kuukausi on ollut kamalan rankka henkisesti, se näkyy vaikka siinä että olen aina väsynyt ja haukottelen koko ajan! Tämän kuukauden aikana olen tajunnut kuinka tärkeitä ne mun tutut, ystävät ja perheenjäsenet onkaan. Ei niitä osannut arvostaa samalla tavalla ennen kuin ne "otettiin pois". Onneksi melkein kaikkiin voi olla yhtedessä meileillä ja skypellä. Rauhoittaa kovasti se kun voi vähän aikaa kirjoitella jonkun kanssa facessa suomeksi ja huomaa, että mikään ei oo muuttunut :)


Kuvat weheartit.com

tiistai 11. syyskuuta 2012

Navy dress

Käytiin shoppailemassa Carolinen ja hänen poikaystävänsä Connorin kanssa viime sunnuntaina. Minä löysin itsellenin korvikset ja huivin Charming Charliesta ja mekon sitten jostain vaatekaupasta, en muista nimeä!






Mekko on toooosi söpö ainakin mun mielestä! Tuo mekko on niinku periaatteessa Homegomingia varten, vaikken vieläkään tiedä olenko edes menossa sinne :D Mutta kiva mekko silti ja sille löytyy varmasti käyttöä monissa juhlissa :) Ja huom. se ei ole musta mekko, toisin kuin mulla yleensä!

Me ollaan muuten koukututtu momin ja Carolinen kanssa sellaiseen sarjaan kuin "Downtown Abbey", joka sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle ja kertoo semmosesta ylempiluokkaisesta perheestä joka asuu kartanossa ja sitten siellä on toki kaikenlaista draamaa meneillää :D Niin, siinä kerrotaan myös paljon niitten palvelijoittelen elämästä ja ongelmia eli siis semmonen kunnon draamasarja! Näillä on nuo jaksot dvdllä, joten me katotaan muutama jakso melkein joka ilta :p

perjantai 7. syyskuuta 2012

...and that's who I am

Jäin selailemaan näitä ihania kuvia teksteineen ja päätin laittaa tänne semmoisen oman kollaasin. Kuvia päätyi tähän loppujen lopuksi kyllä aika paljon, mutta yritin pitää kokonaiskuvan positiivisella puolella :) Nimimerkillä: saan kaiken aina jotenkin muutettua negatiiviseksi...











En nyt tiiä kuuluuko tää kategoriaan, kun mä OON vaihtari, mutta laitetaan kuiteski :)























Ja ne viimeisimmät ja ehdottomasti tärkeimmät <3

...sister sisters.