It is January 2013

Ompas taas tullut pidettyä taukoa bloggauksesta! Aluksi tuntui ettei ole mitään kerrottavaa ja nyt taas tuntuu että on tapahtunut ihan liikaa asioita kerrottavaksi!

Tammikuu 2013. Tuntuu ihan uskomattomalta. Aina kun ärsytti niin että teki mieli hautautua peiton alle ja unohtaa koko muu maailma, tämä oli mun tavoite. Jaksa tammikuuhun ja katotaan sitte tilannetta. Elokuusta tai syyskuusta katsottuna, tammikuu oli kyllä vuosien päässä enkä uskonut että jaksaisin niin kauaa. Kyllä ne koti-ikävät ja muut murheet kerkesi unohtua monia kertoja tämä puolenvuoden aikana, mutta nyt kun tammikuu koitti tuli taas muistot pintaan. Tämä oli mun suurin tavoite ja nyt olen sen saavuttanut. No, mitä tämä nyt sitten merkitsee? Olen elänyt elämäni toisaalta pisimmän ja toisaalta lyhimmän puolivuotta; vieraassa maassa, kulttuurissa ja perheessä. Olen oppinut enemmän asioita kuin varmaankaan koko peruskouluni aikana olen oppinut. Olen tutustunut moniin erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin, yhteidöihin ja tapoihin. Olen ollut hetkittäin surullisempi kuin ikinä elämässäni, mutta olen kokenut myös hetkiä jolloin olen ollut iloisempi kuin ikinä aiemmin. Tammikuu 2013. Tästä se lähteekin se "alamäki", kilpajuoksu ajan kanssa, suurinosa mun vaihtaripäivistä on kohta takanapäin ja ne tulevat vähemään päivä päivältä.

No siis millaiset ne fiilikset on just nyt? Sekalaiset. En oikeen tiedä olenko iloinen vai surullinen. Olen nähnyt monena yönä unta siitä että tämä tuleva puolivuotta vain suhahtaisi ohi ja olen yhtäkkiä takaisin suomessa. Unessa mulla on aina tosi sekava olo, enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. En tiedä yritänkö alitajuisesti valmistaa itseäni siihen, että "vielä olisi puolivuotta jäljellä, mutta kyllä sinä jaksat, se menee nopeasti" vai ennemminkin "vain puolivuotta jäljellä, se saattaa kulua ennenkuin huomaatkaan joten nauti joka hetkestä". En tiedä. Haluaisin päästä jo takas kotiin ja näkemään kaikkia rakkaita, mutta en haluaisi lähteä täältä, mun toisesta kodista; toisesta perheestä tietämättä milloin pääsen takaisin.

Joulu tuli ja meni ja vaikkei erityisemmin joulutunnelmissa oltu, niin joulu meni tosi kivasti. Odotin koko joulun ajan kauheeta koti-ikävää, mutta sitä ei sitten tullut vaikka kuinka odotin :D Tietysti ihan positiivinen asia. Me vietettiin jouluaattoilta dadin äidin luona ja joulu momin vanhempien luona. Joulun ja uudenvuoden välissä me kerättiin kaikki joulukoristeet pois siellä isovanhempien luona ja alettiin muuttamaan dadin äitiä. Oikeaa lomaa olen saanut viettää nämä viimeiset kuusi päivää ja huomenna pitäisi sitten aloittaa taas uusi koulu-urakka. Tuntuu älyttömän hassulta, että meillä on ollut vasta yksi "jakso" ja huomenna alkaa se toinen. En ymmärrä, miten nämä jaksavat tätä kahden jakson ajatusta, mä kyllä kerkesin jo tympääntyä oikein kunnolla joihinkin opettajiin, luokkiin, aineisiin ja oppilaisiin. Eli vaikka kuinka ärsyttää että huomenna pitää taas mennä kouluun, niin näen tilanteen myös paljon valoisampana. Uudet opettajat niiden ärsyttävien tilalle, kun taas ne kaikki kivat opettajat ovat säilyneet tulevallekin jaksolle! Mun lukkari ei paljon muutu edellisestä, mutta laitan sen tännekin joku päivä, mulla kun ei oo nyt lukkaria tässä lähellä.Odotan myös innolla kaikkien vaihtarikamujen näkemistä ja Mrs.Cimaskon eli mun study hall open näkemistä!

Vasemmalta: Suomi, Mrs. Cimasko, Azerbaijan, Ecuador ja Saksa

Ai niin! Äiti ilmoitti, että se oli jo saanut mun kotiintulopäivän joka on 26.6. Hassua kun tästä ei ole ilmoitettu mulle, eikä mun hostperheelle vielä mitään... No, onhan siihen vielä puolivuotta ;)

Aika vaikuttava näky!

Olen tähän asti selvinnyt hengissä kuoroharjoituksista ja jo kahdesta esiintymisestäkin! Vahingoilta ei tosin tietenkään olla vältytty. Yksi kuoro laulaa havaiji aiheisen laulun semmoset olkihameet päällä ja yks tyttö jolla on astma sai siitä semmosen astmakohtauksen että meidän kuoronjohtaja joutui soittamaan hätänumeroon ja se lähtikin sitten aika vauhdilla sairaalaan! Tosin tämäkin tarina on mielenkiintoinen sinänsä, että se ei ollut tajunnut sanoa kuoronjohtajalle aikaisemmin että se saa astmakohtauksen esiintymisasustaa...

 Myös joka ikisessä konsertissä pyörtyy 2-5hlö, joskus enemmänkin. Yleensä tämä tapahtuu "finaalissa" eli ihan konsertin lopussa kun kaikki (n.500kuorolaista) laulaa 5 kappaletta yhdessä. Mutta meillä onkin ihan mahtavat "tech-peoples" eli oppilaita jotka ihan oikeasti ryömii siellä lavalla esiintyjien seassa ja kiskoo niitä pyörtyneitä pois! Siis ne ryömii siellä toki silleen esiintyjien takana ettei yleisö nää. Nuo tech-ihmiset on siis ihan meidän koulun oppilaita (ja tämä on siis ihan oma "luokka" tai "kurssi") jotka huolehtii kaikesta tekniikasta holiday speckissä, mm. valoista, verhoista, taustoista, mikeistä jne. Pyötymisestä tuli muuten mieleen, että yksi poika mun healt-kurssilla (ja on myös kuorossa) pyörtyi jo keskellä koulupäivää käytävälle kun se meni hakemaan vettä. Toistetaan siis nyt vielä toiseen kertaan, että olen tosiaan hengissä enkä ole edes pyörtynyt kertaakaan! :D

Mutta nyt laitetaan vielä kuva tosiaan siitä "finaalista". En ole kyllä hetkeen nähnyt mitään vaikuttavampaa! Ja minäkin olen siellä...jossain...

Eilen koulussa mulla lähti ääni ja illalla konsertissa lauloin välillä ja välillä en koska se kuulosti välillä siltä kuin kissaa rääkättäisiin, joten ajattelin että näin on parempi kaikkien kannalta! :D Tänä aamuna heräsin ja tuntui niin pahalta, että päätin kyllä suoraan etten kouluun lähde istumaan kun päätä särkee ja kurkku on niin kipeä että... Olisin kyllä ollut valmis menemään esiintymään illalla, mutta meidän koululla on semmonen sääntö että jos ei pysty kouluun tulemaan niin ei saa myöskään osallistua holiday speckiin sinä iltana. Nukuinkin sitten loppujen lopuksi melkein kellonympäri ennen kuin nousin ja päivän olen litkinyt teetä. Nyt alkaa olo olla jo parempi, pystyn jopa puhumaan vähän kerrallaan :D Päätin että lepään tämän päivän oikein kunnolla että huomenna olisi parempi olo ja pääsen kahteen viimeiseen esiintymiseen! Harmittaa kyllä tosi kovasti kun en pääse tänä iltana esiintymään, sillä uskokaa tai älkää, mä nautin ihan järkyttävästi tuosta esiintymisestä! En voi ymmärtää, sillä olin ihan varma että olen niiiin onnellinen kun tämä holiday spec on ohi, mutta nyt on ennemminkin semmonen haikea ja surullinen fiilis että huomenna se on ohi :(( Mutta eipä mulle sen kummempia kuulu, itsenäisyyspäivää ei tullut juhlittua mitenkään mutta tänään katselin linnanjuhlia areenasta. Vähän surkea fiilis, kun itsenäisyyspäivä on yks mun lempparijuhlista, mutta osaapahan ensi vuonna arvostaa sitäkin enemmän! Mukavaa joulun odotusta!

Ensimmäinen kuukausi

Nyt on ensimmäinen kuukausi usassa takana. Tuntemukset on aika sekalaiset, toisaalta tuntuu että aika on kulunut kauhean nopeasti, toisaalta se on kulunut aivan kauhean hitaasti! Toisaalta tuntuu siltä, että mää tulin tänne ihan vasta, kaikki on vielä uutta ja erilaista enkä ole tottunut tähän elämäntyyliin. Sitten taas toisaalta musta tuntuu että siitä on ikuisuus kun mä halasin lentokentällä vielä viimeisen kerran kaikkia perheenjäseniä ja suuntasin jännittyneenä lentokoneeseen. Nyt jos voisin palata ajassa takas, niin rutistaisin vieläkin kovempaan ja vähän pitempään jokaista! Mutta älkää nyt takertuko tuohon, mulla menee oikein hyvin täällä ;)

Tuntuu tosi hassulta elää ihan normaalia elämää täällä jonkun talossa, keskellä jonkun perhettä, kaivaa itelleen ruokaa kaapista ja mennä katselemaan tv:tä. En muista yhtään kuinka paljon olen puhunut mun hostperheestä, mutta kerrotaanpa vielä siitäkin. Mun hostperheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi siskoa. Vanhempi noista siskoista muutti muutama viikko sitten New Jerseyhin ja minä muutin tähän sen huoneeseen. Nuorempi sisko on mua vuoden vanhempi, mutta koulussa ollaan samalla "luokalla" eli senioreita. Oon tullut ihan kaikkien perheenjäsenien kanssa hyvin juttuun! Vanhempaa siskoa mulla kyllä tulee varmaan vähän ikävä vaikkei paljon juteltukaan, koska se on ollut itse vaihdossa monta vuotta sitten ja se oli aina se henkilö joka selitti mulle asioista silleen yksinkertaisesti. Ja se näki aina mun naamasta jos mä en ymmärtänyt jotain :D Ja, no se vain niinku ymmärsi miten sekavaa kaikki on aluksi! Caroline on se nuorempi sisko ja sen kanssa onki tullut juteltua varmaan eniten ja me tykkään kyllä hänestä kovasti :) Myös dadi ja momi on kauhean mukavia, ja niiltä uskaltaa aina kysyä jos ei jotain tiedä.

Koulu tuntuu musta vieläkin siltä kuin oisin kävellyt keskelle jotain jenkkileffaa. Musta on kauhean kiva toistella tätä, mutta meidän koulussa on melkein 5000 oppilasta ja se on paljon! Aluksi mulla oli ongelmana se, että vaikka tutustuu johonkuhun niin sitä ei tapaa enää uudestaan :D Mutta nyt on alkanut vähän vakiintumaan ne semmoset tuttavat joiden kanssa vaikka syö aina lounasta tai on samalla tunnilla. Aina sinisinä päivinä mä syön lounasta Mandyn ja Katien kanssa. Tutustuin niihin ihan vaan ruokalassa kun istuin siinä pöydässä yksin ja ne kysy voisko ne istua siihen kun ruokalassa oli aika täyttä. Ja sitten me alettiin juttelemaan ja ne oli silleen "Me voidaan aina syödä lounasta sun kanssa sinisinä päivinä!". Eilen aamulla näin Mandyn käytävällä ja se vaan kiljas mun nimen ja ryntäs halaamaan :D Olin ihan onnellinen koko loppu päivän, että miettikääpä kuinka pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi! Ja lounaalla se sitten selitti sen viikonlopusta ja siitä kun se oli sunnuntaina käynyt kirkossa ja sitten se kyseli, että käykö mun hostperhe usein kirkossa jne. Ja kerroin sitte, että mun hostdadi käy joskus, mutta mä en oo käynyt kertaakaan, ja sitten Mandy kysyi että haluaisinko tulla joskus niitten kanssa kirkkoon ihan vaan näkemaan millaisia niiden jumalanpalveluksen on. Ja totta kai haluaisin joskus mennä, oon kuullut niin paljon siitä juttuja kuinka erilaista se on täällä! Ja taas kultaisina päivinä syön lounasta yhdessä porukassa, josta oikeastaan tunne vain yhden joka on tuon mun siskon kaveri.

Mä oon huomannut täällä, että sä voit mennä oikeastaan istumaan ihan mihin vaan porukkaan, eikä ne välitä siitä mitenkään. Siis ethän sä vois ikinä mennä Suomessa istumaan vaan joidenkin ihan tuntemattomien tyyppien viereen ja alkaa juttelemaan :D Mutta täällä ei oikeestaan välitetä siitä kuka siinä istuu, puhuit sitten jotain tai istut vaan hiljaa.

Jotkin asiat mitkä mua ärsyttää on se että kysellään koko ajan "How are you?". Koska siihen kaikki vastaan vaan "good" ja se toinen on että "good" ja se keskustelu oli siinä. Ja samoin kun kysytään miten koulupäivä meni, niin sekin on aina "good". Ja sitten mä oon ernu kun sanon yleensä aina että "It was okey" ja kuulostaan varmaan siltä kuin se päivä ois mennyt jotenkin huonosti, mutta ku ei mun mielestä ihan tavalliset koulupäivät mene mitenkään hyvin vaan ihan normaalisti :D Toinen mikä ärsyttää on se, että jos vaikka tönäiset jotakuta vahingossa ja pyydät anteeksi, niin siihen vastataan "You're fine". En tiiä miksi, mutta tuo vastaus raivostuttaa mua, mistä sä voit tietää oonko mä fine!!! :D Ja joo, kyllä mä tiiän että tuota ei nyt pidä ottaa ihan sanatarkasti ja se on sanonta jne, mutten silti tykkää siitä.

Näihin 35 päivään usassa on kuulunut paljon erilaisia tunteita. Iloa, surua, kauheaa ikävää, riemua, apeutta. Välillä on tuntee itsensä kauhean erilaiseksi ja välillä on todella hukassa. Mutta vähitellen tähänkin erilaisuuteen alkaa tottua :) Eka kuukausi on ollut aika rankka mutta ei nyt silleen ihan kauhean ikävälläkään tavalla. Tosi hankala selittää tätä :D On joutunut tekemään ihan hirvesti "töitä", on pitänyt oppia ihan kauheasti asioita, perheen tapoja, koulun tapoja, kulttuurillisia eroja, mikä on normaalia, mitä ei kannata tehdä jne. On joutunut myös oppimaan kuuntelemaan englantia ja puhumaan sitä vaikkein se kielioppi tai lausuminen oikein sujuisikaan.

Tämän kuukauden aikana olen oppinut kyllä ihan kauheasti asioita, en varmasti muistaisi kaikkea enkä jaksa alkaa niitä tähänkään kirjoittamaan, mutta olen oppinut myös paljon itsestäni. Ainakin sen olen huomannut, että en tykkää olla "epätietoisuudessa", en tykkää siitä etten tiedä asioita vaan pitää aina olla kysymässä neuvoja, enkä tiedä mitä menoja kenelläkin on. Olen vasta nyt huomannut, kuinka ärsyttävää on kun ei tiedä mitä kukakin aikoo päivä aikana tehdä, mitä menoja on illalla tms. Olen myös oppinut olemaan stressaamatta kaikesta ja tästä taidosta olen enemmän kuin onnellinen! En vain yksinkertaisesti jaksa miettiä ja stressata jokaista asiaa, kyllä ne kaikki asiat tuppaa järjestyä loppujen lopuksi. Enkusta voin sanoa, että en varmaan olen erityisesti sanoja oppinut tai lausunta parantunut, mutta ainakin puhuminen on sujuvampaa. Semmoset normikeskustelut esim. kotona perheen kesken sujuu tosi helposti ja koulussa olen oppinut ymmärtämään sen aiheen mistä opettaja puhuu, vaikken montaakaan sanaa siitä puheesta ymmärtäisi.

Eroja usan ja suomen välillä on niin paljon, että olisi varmaan helpompaa alkaa listaamaan mitkä asiat on samanlaisia! Heitellään nyt kuitenkin jotain, ovennupit (mä muuten rakastan niitä, haluaisin ovennupit meillekin kotiin!), valokatkaisijat, lamput ja ne pyörivät härvelit iiden yhteydessä, seinään rakennetut vaatekaapit ja nuo vaatekaappien ovet aukeaa silleen pöhkösti, yleisissä vessoissa ovet aukeaa sisäänpäin, joka tarkoittaa sitä että joudut seisomaan suurinpiirtein pöntön päällä, että pääset ulos, vessojen lukot on ihan kummallisia, hanoista tulee yleensä vaan lämmintä tai kuumaa vettä, suihku on hassu, ulkona on ihan kauheasti elämää, aina kun katson pihalle niin siellä vilistää oravia ja maaoravia! Nää olit nyt jotain esimerkkejä, aika huonoja, mutta eroja on oikeasti vaan niin paljon etten jaksa alkaa niitä listaamaan!

Tämän eka kuukausi on ollut kamalan rankka henkisesti, se näkyy vaikka siinä että olen aina väsynyt ja haukottelen koko ajan! Tämän kuukauden aikana olen tajunnut kuinka tärkeitä ne mun tutut, ystävät ja perheenjäsenet onkaan. Ei niitä osannut arvostaa samalla tavalla ennen kuin ne "otettiin pois". Onneksi melkein kaikkiin voi olla yhtedessä meileillä ja skypellä. Rauhoittaa kovasti se kun voi vähän aikaa kirjoitella jonkun kanssa facessa suomeksi ja huomaa, että mikään ei oo muuttunut :)

Kuvat weheartit.com

Puolitoista viikkoa chs:ää takana, monta edessä...

Ja tarkennetaan että CHS on lyhenne mun koulusta, eli Carmel High Schoolista :) Nyt on tosiaan selvitty kokonainen viikko täällä, en kyllä ole varma selviänkö ens viikon :D Jos nyt ihan yleisesti kerron mun koulusta niin..... en tiiä mistä alottaisin :D

Kouluun kuljettiin ekat päivät bussilla ja nyt ollaan kuljettu joka päivä Connorin (Carolinen poikakaverin) kyydillä kouluun ja takas. En kyllä ymmärrä miksi, koska mä kulkisin omalla autolla kouluun jotta voisi lähteä myöhemmin aamulla ja päästä takas kotiin aikaisin eikä tarvisi kävellä bussipysäkille asti. Noh, Connorin kyydillä meidän pitää lähteä 5 minuuttia aikaisemmin kuin jos mentäis bussilla ja auto pitää jättää niin kauas, että oltais varmaan bussilla (joka odottaa 10 metrin päässä ovelta) jo kotona siinä vaiheessa kun ollaan kävelty parkkipaikalle :D Eli en ymmärrä, mutta en nyt kehtaa yksin alkaa bussillakaan kulkemaan! :P

Koulu EI ole ollut helppoa, en ole tosiaankaan huomannut että täällä opiskelu ois tosi helppoa, eikä siihen silleen tarvi panostaa kauheasti, vaan ennenminkin päinvastoin. Nämä asiat joita käyn on ehkä jotain 8. ja 9. luokan asioita, mutta niistä saadaan kyllä hyvin haastavia kun vaihdetaan kieli toiseksi! Ja oon siis muutenkin mua 1 tai 2 vuotta nuorempien kanssa samoilla kursseilla eli mun ikäisten kurssit on varmaan aivan kauheita :D Läksyjä tulee kans tosi paljon, tai no riippuu toki aineesta, mutta vaikka espanjasta saadaan aina ehkä 3 sivua kotiläksyjä, siis ihan oikeasti saatiin tänään sivut 10-12! Suomessa oon tottunut ehkä 3 tehtävään. Saadaan myös paljon vaikka jotain monisteita täytettäväksi mutta minulla menee aika kauan niiden täyttämiseen kun eka pitää kääntää se teksti, keksiä vastaus ja kääntää se vastaus :D Eilen tein varmaan 45 min yhtä hissan monistetta, jonka olisin suomeksi tehnyt kymmenessä minuutissa.

Nyt kun päästiin kotitehtäviin niin mäpä kerron mitä mulla ois ohjelmassa tälle viikonlopulle: Hissassa ois testi ens kerralla ja yks moniste täytettävä, matikassa testi, espanjassa testi ja 3 sivua tehtäviä, englannissa 80 sivua kirjan lukemista, blogitekstin kirjoittaminen ja kirjan henkilöiden kuvailua sekä vanhemman haastattelu aiheesta wtc, health:ssa jonkin artikkelin analysoinnin aloittelu. Eli mukavaa viikonloppu puuhaa, ihan kuin mulla vois jotain muuta elämää ollakaan kuin koulu! Niin ja tarkennetaan, että nämä kaikki kotitehtävät on siis seuraavalle tunnille, ei vaikka seuraavan viikon ajaksi.

Koulu on täällä tosi vakava juttu, täsmennetään esimerkillä: mulla oli hissan testi (parista sivusta) ja mä aattelin että suomennan sen alueen ja luen sen muutaman kerran läpi. Kerroin Carolinelle mun testistä ja se kerto noille vanhemmille ja ne kaikki oli silleen "sano jos vaan voidaan auttaa!" ja aina kuin luin yhden kappaleen niin C kuulusteli sen läpi ja teki lopuksi mulle vielä testin niistä parista sivusta :D Ja momi kyseli miten se testi meni ja miltä se tuntu jne. Suomessa en tiiä oisko edes tullut mainittua kotona että meillä on testi parin sivun alueesta :D

Mulla on ollut nyt 2 testiä usan historiasta ja voin sanoa että ne meni huonosti. Siis ihan oikeasti huonosti, koska en ymmärrä kysymyksiä :D Suomennan tekstin kotona ja muistan sitä sanastoa, mutta testissä opettaja käyttää vähän eri sanoja joita en olekkaan sitten ikinä kuullut. Eli aika puhtaalta näyttää paperi kun palautan sen....

Kirjat on järkyttäviä! Ne on ihan tosi paksuja ja isoja ja painavia ja mulla on ollut niskat jumissa kun oon kantanut niitä koko viikon :D Laitankin pari kuvaa mun koulukirjoista, näistä vaan puuttuu yks tollanen paksu kirja, joka on mun espanjan kirja.

En muista oonko laittanut vielä kuvaa mun lounaspussista, mutta
tässä se joka tapauksessa on! :)

"Penaali", ja nyt muuten tuli mieleen, että täällä ei oo sinänsä penaaleita kellään vaan ne kaivaa vain lyijykynän esiin
ja käyttää sitä :D Ei edes kumia erikseen, vaan sitä kynän päässä olevaan kumia käytetään kumittamiseen.

Tätä kirjaa me luetaan englannin tunnilla

Saatiin koulusta tämmöset hienot kalenterit!

Hissan kirja ja espanjan tehtävävihkonen

En nyt tiiä mistä vielä kertoisin.... Niin no vaikka ihmisistä! Opettajat on ihan kivoja, jotku on silleen että kerro jos et ymmärrä jotain ja toiset ei edes muista että luokassa on joku joka ei ymmärrä mitään. En oo saanut minkäänlaista helpotusta koulutöissä muihin verrattuna, eli mun pitää tehdä ihan samat tehtävät ja esseet. Ja joissakin aineissa joudun tekemään tunti tehtävätkin kotona, koska en ymmärrä niitä tehtäviä ilman kääntämistä.

Oppilaat on tosi ystävällisiä jos vaikka kysyy neuvoa tai jos muuten vaan jotain sanoo niin vastataan :D Mutta kukaan ei oo kyllä tullut juttelemaan mulle koulussa, se oon aina ollut minä joka on saanut mennä juttelemaan. Kukaan ei oo tullut kyselemään että oonko vaihto-oppilas, eikä kukaan oo tiennyt että täällä edes on vaihto-oppilaita. Ja semmonen ikävä puoli minkä huomasin on, että yleensä keskustelut on vaan semmosia että kerron olevani vaihto-oppilas ja ne on silleen vähän siistiä ja siihen se sitten jääkin. Ne alkaa vaikka puhumaan kavereiden kanssa tai jatkaa vaan matkaa johonkin, kun taas suomalaisena oon tottunut siihen että edes vähän jotain juteltais sen jälkeen :D Mutta kai sitä pitää vain tuohon tottua...

Meidän koulussa on niin paljon oppilaita (melkein 5000), että kun yhteen tutustut niin et luultavasti nää sitä enää sen jälkeen xD Saan yleensä kertoa vähintään kahdelle henkilölle päivässä olevani vaihto-oppilas ja näitä joille saa asiaa kertoa riittää varmasti vielä moneksi viikoksi ellei kuukausiksikin....

Tämä selostus sai ehkä vähän negatiivisen sävyn, joka ei kyllä ollut tarkoitus, mutta yritin kertoa asiat mahdollisimaan totuudenmukaisesti. Ja pakko kyllä sanoa, että kyllä tuo koulu alkaa jo tuntumaan koululta, eli ei tekis yhtään mieli nousta aamulla sängystä lähteäkseen kouluun. Eli ei se koulu oo sen mukavampaa täällä kuin suomessakaan :)

Kouluun tutustumista

Eilen jaoin tuliaiset perheelle ja kyllä ne vissiin ihan tykkäsivät niistä! Ainakin kirjoja kaikki lueskelivat innokkaina ja he tykkäsivät kovasti muumipyyhkeistä! Niin ja marimekon pussukoista ja ehkä niistä karkeistakin? He eivät syöneet tuomiani karkkeja vielä joten en tiedä eivätkö he vain halunneet mussuttaa karkkeja illalla vai säästivätkö tuonemmaksi (: Niin ja kaikkein suurin pettymys kyllä oli se, ettei heidän mielestään salmiakki oo pahaa xD Ei nyt ehkä herkkuakaan, mutta ei kuulemma pahaakaan!

Tänään minä, momi ja C menimme syömään johonkin sandwich paikkaan lounasta ja sieltä suoraan kouluun. Tai siis minä ja C menimme kouluun ja momi meni tien toiselle puolelle kirjastoon töihin. Ja mun tuleva koulu on HUGE! Oon varmaan jo monta kertaa kertonut, mutta sanotaan vielä: siellä on 4500 oppilasta! Me käytiin eka hakemassa mun lukkari:

Eli koulussa on kultaiset ja siniset päivät, en kyllä tiiä kummasta väristä kaikki alkaa mutta ehkä se selviää :D Joka toinen päivä on siis sininen ja joka toinen kultainen. Sain myös oman kaapin koulusta! Ja vielä hyvältä paikalta, aika keskellä koulua. Mulla tosin kahta ainetta lukuunottamatta kaikki on E siivessä, joten sieltä kaapin saaminen ei ois haitannut. Kun olin saanut lukkarin, niin mulle tehtiin sellainen virallinen henkilökortti ja me menimme tapaamaan mun "ohjaajaa" tai "opoa" en oikein tiedä mikä se on xD Mutta kauhean mukava mies kuitenkin. Sitte me kierrettiin C:n kanssa koulu muutaman kerran läpi. Kävelin varmaan monta kilometria tänään siellä koulussa :D Ai nii, tapahtui täällä jotain jännääkin! Oltiin kierretty koulu kerran ja alkoi kauhea hälytyskellojen huuto ja meidän piti lähtä ulos. Ja sinne tuli ihan oikea paloautokin (:D), mutta ei siellä kuitenkaan mikään palanut ja saatiin mennä aika pian takas sisälle. Kierrettiin koulu toisen kerran enkä enää jaksanut kolmatta kertaa... :D Mutta enköhän mä pärjää ja opettajat kuulemma ymmärtää jos on myöhässä ekoina päivinä ja on vaihtari! Niin, ja meidän koulussa on kyllä aika ylellinen välitunti, 10 min! Siis ku olin pelännyt että se on jotain 5 tai jopa 3 min!

eka kerros koulusta, 2. ja 3. kerros oli toisella puolella!

 Mentiin sitte koulusta tien toiselle puolelle kirjastoon ja hankittiin mulle kirjastokortti! Tässä siis mun koulun henkilökortti ja mun kirjastokortti!

C:n poikakaveri Connor vei meidät sitte kotiin jossa vaihdettiin vähän vaatteita ja lähdettiin shoppailemaan, minä C, Ellen ja Connor. Käytiin yhessä marketissa, ostamassa järjettömät jäähilejuomat ja muutamassa vaatekaupassa. Löysin Old Navystä topin ja t-paidan, mutta muuta en ostanutkaan tänään. Jotenki hullua ku jollakin suurinpiirtein sun ikäsellä on ajokortti ja 7 hengen auto :D No, ei kyllä valittamista ku on oma kuski! Connorki oli kauhean mukava, mutta puhui niin epäselvästi etten yleensä ymmärtänyt mitä hän sanoi tai kysyi :D Caroline sanoihin hänelle, etten minä ymmärrä hänen puhettaa kun hän puhuu kuin cowboy :P

Nyt seuraavaksi vähän negatiivisiä asioita. Ihmiset on kauhean mukavia ja silleen, mutta tunnen itseni kyllä silti hyvin ulkopuoliseksi ja ujoksi. Yleensä ymmärrän melkein kaikki keskustelut mitä he käyvät, mutten itse pysty oikein osallistumaan niihin. Tuntuu kuin roikkuisi vain mukana koko ajan. Suomessa olen kavereiden ja perheen kanssa aika puhelias ja tarvitsen sellaista mukavaa keskustelua joka päivä, kuulumisten vaihtamista jne. Täällä tuntuu kuin räjähtäisin kohta kun en pysty puhumaan niin kuin suomeksi pystyn. Lähinnä vastaan kaikkeen, yeah tai okey. Näistä koostuu nykyään mun keskustelut. On ihan järjettömän mukavaa skypetellä, koska pystyn kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa "normisti". Kaipaanko suomeen? Kyllä! Mutta en ole tullut tänne lähteäkseni heti kotiin, kyllähän tänne on kieltä tultu oppimaan! Enkä edes kaipaa (vielä) ketään erityistä henkilöä, kaipaan vain tavallista keskustelua! Sitä ettei tarvi mykkänä seurata perässä. Kyllä mä sen tiesin, etten osaa kieltä niin hyvin että voisin ihan normisti elää täällä mutta en ollut varautunut että kaiken aikaa olisi näin turhautunut olo! Ja kaikilla leireillä on vielä selitetty, kuinka aluksi menee hyvin koska kaikki on niin jännää ja uutta. Jos tämä on se mun "ylämäki" niin en tosiaan halua tietää, millainen on "alamäki". Anteeksi nyt suuresti tämä purkautuminen, mutta se helpottaa kun saa asian sanottua tai kirjoitettua johonkin.

Nyt meen syömään ja varmaan katsomaan jotain tv ohjelmaan dadin, C:n ja E:n kanssa! (:

Just my luck

Heräsin sitten tänä aamuna kauheaan kurkkukipuun ja tunteeseen, että pää räjähtää... Ja ei, en ollut viihteellä edellisenä iltana, joten tämä on varmaan jokin virus. Päivällä tuntui siltä kuin joku puhaltelisi ilmapalloja pään sisällä ja kohta oikeasti pää räjähtää... Pitääkin tulla joku tauti just tällä viikolla. Huomenna mulla ois matikan testi (arvatkaa olenko jaksanut harjoitella), huomenna kuntonyrkkeily (jota ei ole ollut viikkoon!!!), perjantaina suunniteltiin Sanden kanssa kuntosaleilua ja kisastudion pystyttämistä ja viikonloppuna AFS:n orientaatioleiri!


Tää on just tätä mun tuuriani. Olin aamulla 8.15-9.30 matikan tunnilla ja rehellisesti sanottuna olin kuolla sinne. En sitten mennyt enää kouluun sen jälkeen. Olen koko päivän nukkunut puolen tunnin erissä, välillä lueskellut kirjaa (ei, en matikankirjaa) ja stressannut tämän viikon suunnitelmia. Mää en tiedä yhtään mitä sinne orientaatioleirille pitäis ottaa mukaan! Millaset vaatteet, makuupussi vai petivaatteet ja tarviiko sinne jotain muita tavaroita!?! Nyt kaikki, jotka on menossa/käyneet orientaatioleirillä, mitä otitte mukaan? Enkä ole jaksanut yhtään miettiä sitä tehtävää, joka meille annettiin! Menee varmaan perjantaiyö sitte siihen :D

Menisin nukkumaan jo, mutta pitäisi vielä lukea matikkaa ja greyn anatomia alkaa klo 21, ja se on pakko nähdä! Nyt vaan "jännityksellä" saa odottaa, pääseekö huomenna kouluun saatikka nyrkkeilyyn!

Vedetään pikainen yhteenveto tästä viikosta! Tiistai ja keskiviikko olivat ihan normaaleja koulupäiviä mutta torstaina olikin penkkarit! Eli aamulla piti olla vain 1 bilsan tunti ja loppupäivä sitten abien juhlia ja penkkariajoa. No ei se eka tuntikaan ihan perinteinen ollut kun kourallinen abeja tuli pitämään meille tuntia ja ajoivat opettajan pois. Sitten me mentiinkin saliin, kuunneltiin abien tekemiä lauluja ja katsottiin abivideo!

Sen jäläkeen karkasimme syömään, tai no kaverin kanssa mentiin fiksusti eka kahville ja sen jälkeen mäkkiin (: Puoli kahden aikaan mentiin sitten kadunvarteen muitten meidän koululaisten kanssa huutamaan meidän lukion nimeä ja muita "iskulauseita".

Eilen perjantaina olisi tosiaan ollut wanhojen tanssit, mutta ku en wanha ole niin en jaksant lähteä edes katsomaan. Sen sijaan varasin ajan shiatsuun yhdelle tutulle tämän niskan takia. No niska tosiaan oli jumissa hänenkin mielestään ja sen käsittelyn jälkeen oli kyllä hartiat niin hellänä! Onneksi ne nyt alkavat menemään sitten parempaan suuntaan ja varasin ajankin jo ens perjantaiksi, jos nyt saatais hoidettua kerralla niskat kuntoon!

Viimeviikolla tuli tehtyä parit ostokset, farkut ja irtokynnet nii ja lippu peliin tietysti :)

Ja tästä kassista löytyy:

Oli kyllä jotenkin tosi kivat pillifarkut, jotka myös venyy vähän kuin legginssit!

Mutta siis eilen tuli oltua Kärpät-HIFK pelissä, joka ei kyllä päättynyt niin kuin olisin toivonut. Mulla oli pelissä vähän huono olo ja yskää enkä vaan jaksanut kaivaa kameraa laukusta! Pelin alussa Sakari Kuosmanen lauloi Finlandia-hymnin ja tämän esityksen oisin kyllä voinut ottaa videolle, mutta paha sitä on jälkikäteen surra.

Illan kärppä oli maalivahti Johan Backlund

Ja Ohtamaa joutuikin sitten sairaslomalle! :(
Blogi käänsi tän kuvan ihan ite, enkä jaksanut nyt alkaa
tappelemaan sen kanssa...

Semmoisia perjantai fiiliksiä, mutta sitten tähän päivään. Mulla tosiaan alkoi jo eilen semmoinen räkäinen hinkuyskä jos joku nyt tuosta tajuaa mitä tarkoitan. Kurkku kipenä ja mahdollisesti kuumetta, ei voi tietää kun kuumemittari on kadonnut muutossa :D  Jotenka sängyn pohjalla pysytellään!

Oli muuten tosi reilu, kun meidän äitiä ei saa kirveelläkään shoppailemaan ja tänä aamua se kysyy et haluaisinko lähtä sen kaa shoppaileen ku mun siskot on sen aikaa tallilla... Oli ihan hiukkasen semmonen "are u kidding me?" Tosi reilua, mutta ei, en tosiaankaan halua nyt poistua kun teetä keittämään ja nopeasti takaisin sänkyyn!

Bafucin on kaveri <3

Mutta nämä maistuvat ja näyttävätkin nii järkyttäviltä,
että kyllä pitäisi jo itsesuojeluvaiston herätä jos
joku (äiti) käskee näitä syödä !

Saimpas Sandelta kuvat meidän reissusta! Jos löytyy jotain
erityisen kivoja, niin täytyy väläytellä niitä täälläkin!

Minä lähetin Sandelle ystävänpäiväkortin ja sain
eilen pelissä häneltä tälläisen positiivareitten vihkosen
sekä kaks muumitikkaria! (kyllä sande tietää että
Nipsu on mun suosikkihahmo!!!)

Mutta nyt voisin mennä juomaan jotain lämmintä! Ja tälläiset sängynpohjapäivät voi vietää vaikka katselemalla leffoja, tv:tä tai sarjoja netistä tai boxilta. Ps. Kuka on piilottanut mun amalie-leffan!?!

Jos tässä jaksan vielä myöhemmin, voisin postailla jotain vahtoon liittyvää kun sellaista blogia moni etsii, mutta minulla tulee harvoin siitä postailtua (:

Aurinkoista (ainakin täällä Oulun seudulla) viikonloppua kaikille!
R


Edit: Kuumemittarikin löytyi, ja näytti 38.5 eli sängynpohjalla pysytellään varmaan ainakin pari päivää...

Stocholm here I come

Eli tukholmaan taas matka vie! Joskus ihan pikkusena olen käynyt perheen kanssa, mutta nyt on kolmas kerta kolmen vuoden aikana ku lähden saman tuttava perheen kanssa helsinki-tukholma risteilylle! Siis viimeisimmät kerrat on lokakuu 2010 ja kesä 2011. Tältä koneelta en löydä niitä viime kesän kuvia, mut laitan pari kuvaa syksyltä 2010! Eli siis tosiaan hieman vanhempia kuvia... Ja kuvat on kyllä niin "hienoja" että ei mitään rajaa ;D

Tämän ihanan miehen kanssa
minulla on jo kahdelta reissulta kuvat.
Nyt tulis kolmas!

Siinä oli pikkuisen kuvia parin vuoden takaa. Raportoin reissusta sitten ens viikolla enemmän, maanataina tulen takas kotiin nii joskus sen jälkeen.

Sain muuten viime tiistaina twinrix-rokotteesta ensimmäisen osan! Vähän oli käsi kipiänä, mutta ei pahasti!

Sitten vielä vähän muuta terveyteen liittyvää, en tiiä olenko maininnut et tammikuun alussa putosin portaissa pari metriä alaspäin persuuksille ja sain selän tosi kippeeksi. No siitä koitui se, että yläselkä meni ihan jumiin ja  nyt se jumi on edennyt niskaankin. Mulla on usein niska jumissa ja kipeänä, mutta ei koskaan ole ollut tällä tavalla! Pyysin sitten terveydenhoitajalta apua ja hän antoi pinkan erillaisia keppijumppa, punttijumppa ja venytys liikketä niskalle ja olen yrittänyt joka päivä tehdä vähän niitä.

Siitä se ilo repesikin kun kuona-aineet lähtivät liikkeelle! Mua on närästänyt 24/7 tiistaista lähtien, jos olen vähänkin huonossa asennossa tulee kauhea olo! En voi lukea makuullani, enkä kyllä oikein istuallakaan. Koneella olen yrittänyt olla vähän, koska sekin tuntuu aika pahalta ja tänään koulussa tuli vain niin paha olo että oli pakko lähteä kesken päivä. Luulin kyllä, että minulla oli jo joku mahavirus, mutta nyt ei siltä vaikuta (ja toivottavasti ei tulekaan olemaan ku huomenna ois lähtö reissuun!!!). En tosiaan tiiä miten jakson ton niskan kanssa, olo on vaan niin kauhea. Autossa istuminenkin on tuskaa!

Mutta näistä tunnelmista iloisiin, huomenna siis reissuun! Kunhan en vain tulis sairaaksi, olisi niin minun tuuria. Mukavat viikonloput kaikille! (: