keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ensimmäinen kuukausi

Nyt on ensimmäinen kuukausi usassa takana. Tuntemukset on aika sekalaiset, toisaalta tuntuu että aika on kulunut kauhean nopeasti, toisaalta se on kulunut aivan kauhean hitaasti! Toisaalta tuntuu siltä, että mää tulin tänne ihan vasta, kaikki on vielä uutta ja erilaista enkä ole tottunut tähän elämäntyyliin. Sitten taas toisaalta musta tuntuu että siitä on ikuisuus kun mä halasin lentokentällä vielä viimeisen kerran kaikkia perheenjäseniä ja suuntasin jännittyneenä lentokoneeseen. Nyt jos voisin palata ajassa takas, niin rutistaisin vieläkin kovempaan ja vähän pitempään jokaista! Mutta älkää nyt takertuko tuohon, mulla menee oikein hyvin täällä ;)


Tuntuu tosi hassulta elää ihan normaalia elämää täällä jonkun talossa, keskellä jonkun perhettä, kaivaa itelleen ruokaa kaapista ja mennä katselemaan tv:tä. En muista yhtään kuinka paljon olen puhunut mun hostperheestä, mutta kerrotaanpa vielä siitäkin. Mun hostperheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi siskoa. Vanhempi noista siskoista muutti muutama viikko sitten New Jerseyhin ja minä muutin tähän sen huoneeseen. Nuorempi sisko on mua vuoden vanhempi, mutta koulussa ollaan samalla "luokalla" eli senioreita. Oon tullut ihan kaikkien perheenjäsenien kanssa hyvin juttuun! Vanhempaa siskoa mulla kyllä tulee varmaan vähän ikävä vaikkei paljon juteltukaan, koska se on ollut itse vaihdossa monta vuotta sitten ja se oli aina se henkilö joka selitti mulle asioista silleen yksinkertaisesti. Ja se näki aina mun naamasta jos mä en ymmärtänyt jotain :D Ja, no se vain niinku ymmärsi miten sekavaa kaikki on aluksi! Caroline on se nuorempi sisko ja sen kanssa onki tullut juteltua varmaan eniten ja me tykkään kyllä hänestä kovasti :) Myös dadi ja momi on kauhean mukavia, ja niiltä uskaltaa aina kysyä jos ei jotain tiedä.

Koulu tuntuu musta vieläkin siltä kuin oisin kävellyt keskelle jotain jenkkileffaa. Musta on kauhean kiva toistella tätä, mutta meidän koulussa on melkein 5000 oppilasta ja se on paljon! Aluksi mulla oli ongelmana se, että vaikka tutustuu johonkuhun niin sitä ei tapaa enää uudestaan :D Mutta nyt on alkanut vähän vakiintumaan ne semmoset tuttavat joiden kanssa vaikka syö aina lounasta tai on samalla tunnilla. Aina sinisinä päivinä mä syön lounasta Mandyn ja Katien kanssa. Tutustuin niihin ihan vaan ruokalassa kun istuin siinä pöydässä yksin ja ne kysy voisko ne istua siihen kun ruokalassa oli aika täyttä. Ja sitten me alettiin juttelemaan ja ne oli silleen "Me voidaan aina syödä lounasta sun kanssa sinisinä päivinä!". Eilen aamulla näin Mandyn käytävällä ja se vaan kiljas mun nimen ja ryntäs halaamaan :D Olin ihan onnellinen koko loppu päivän, että miettikääpä kuinka pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi! Ja lounaalla se sitten selitti sen viikonlopusta ja siitä kun se oli sunnuntaina käynyt kirkossa ja sitten se kyseli, että käykö mun hostperhe usein kirkossa jne. Ja kerroin sitte, että mun hostdadi käy joskus, mutta mä en oo käynyt kertaakaan, ja sitten Mandy kysyi että haluaisinko tulla joskus niitten kanssa kirkkoon ihan vaan näkemaan millaisia niiden jumalanpalveluksen on. Ja totta kai haluaisin joskus mennä, oon kuullut niin paljon siitä juttuja kuinka erilaista se on täällä! Ja taas kultaisina päivinä syön lounasta yhdessä porukassa, josta oikeastaan tunne vain yhden joka on tuon mun siskon kaveri.

Mä oon huomannut täällä, että sä voit mennä oikeastaan istumaan ihan mihin vaan porukkaan, eikä ne välitä siitä mitenkään. Siis ethän sä vois ikinä mennä Suomessa istumaan vaan joidenkin ihan tuntemattomien tyyppien viereen ja alkaa juttelemaan :D Mutta täällä ei oikeestaan välitetä siitä kuka siinä istuu, puhuit sitten jotain tai istut vaan hiljaa.

Jotkin asiat mitkä mua ärsyttää on se että kysellään koko ajan "How are you?". Koska siihen kaikki vastaan vaan "good" ja se toinen on että "good" ja se keskustelu oli siinä. Ja samoin kun kysytään miten koulupäivä meni, niin sekin on aina "good". Ja sitten mä oon ernu kun sanon yleensä aina että "It was okey" ja kuulostaan varmaan siltä kuin se päivä ois mennyt jotenkin huonosti, mutta ku ei mun mielestä ihan tavalliset koulupäivät mene mitenkään hyvin vaan ihan normaalisti :D Toinen mikä ärsyttää on se, että jos vaikka tönäiset jotakuta vahingossa ja pyydät anteeksi, niin siihen vastataan "You're fine". En tiiä miksi, mutta tuo vastaus raivostuttaa mua, mistä sä voit tietää oonko mä fine!!! :D Ja joo, kyllä mä tiiän että tuota ei nyt pidä ottaa ihan sanatarkasti ja se on sanonta jne, mutten silti tykkää siitä.

Näihin 35 päivään usassa on kuulunut paljon erilaisia tunteita. Iloa, surua, kauheaa ikävää, riemua, apeutta. Välillä on tuntee itsensä kauhean erilaiseksi ja välillä on todella hukassa. Mutta vähitellen tähänkin erilaisuuteen alkaa tottua :) Eka kuukausi on ollut aika rankka mutta ei nyt silleen ihan kauhean ikävälläkään tavalla. Tosi hankala selittää tätä :D On joutunut tekemään ihan hirvesti "töitä", on pitänyt oppia ihan kauheasti asioita, perheen tapoja, koulun tapoja, kulttuurillisia eroja, mikä on normaalia, mitä ei kannata tehdä jne. On joutunut myös oppimaan kuuntelemaan englantia ja puhumaan sitä vaikkein se kielioppi tai lausuminen oikein sujuisikaan.


Tämän kuukauden aikana olen oppinut kyllä ihan kauheasti asioita, en varmasti muistaisi kaikkea enkä jaksa alkaa niitä tähänkään kirjoittamaan, mutta olen oppinut myös paljon itsestäni. Ainakin sen olen huomannut, että en tykkää olla "epätietoisuudessa", en tykkää siitä etten tiedä asioita vaan pitää aina olla kysymässä neuvoja, enkä tiedä mitä menoja kenelläkin on. Olen vasta nyt huomannut, kuinka ärsyttävää on kun ei tiedä mitä kukakin aikoo päivä aikana tehdä, mitä menoja on illalla tms. Olen myös oppinut olemaan stressaamatta kaikesta ja tästä taidosta olen enemmän kuin onnellinen! En vain yksinkertaisesti jaksa miettiä ja stressata jokaista asiaa, kyllä ne kaikki asiat tuppaa järjestyä loppujen lopuksi. Enkusta voin sanoa, että en varmaan olen erityisesti sanoja oppinut tai lausunta parantunut, mutta ainakin puhuminen on sujuvampaa. Semmoset normikeskustelut esim. kotona perheen kesken sujuu tosi helposti ja koulussa olen oppinut ymmärtämään sen aiheen mistä opettaja puhuu, vaikken montaakaan sanaa siitä puheesta ymmärtäisi.

Eroja usan ja suomen välillä on niin paljon, että olisi varmaan helpompaa alkaa listaamaan mitkä asiat on samanlaisia! Heitellään nyt kuitenkin jotain, ovennupit (mä muuten rakastan niitä, haluaisin ovennupit meillekin kotiin!), valokatkaisijat, lamput ja ne pyörivät härvelit iiden yhteydessä, seinään rakennetut vaatekaapit ja nuo vaatekaappien ovet aukeaa silleen pöhkösti, yleisissä vessoissa ovet aukeaa sisäänpäin, joka tarkoittaa sitä että joudut seisomaan suurinpiirtein pöntön päällä, että pääset ulos, vessojen lukot on ihan kummallisia, hanoista tulee yleensä vaan lämmintä tai kuumaa vettä, suihku on hassu, ulkona on ihan kauheasti elämää, aina kun katson pihalle niin siellä vilistää oravia ja maaoravia! Nää olit nyt jotain esimerkkejä, aika huonoja, mutta eroja on oikeasti vaan niin paljon etten jaksa alkaa niitä listaamaan!

Tämän eka kuukausi on ollut kamalan rankka henkisesti, se näkyy vaikka siinä että olen aina väsynyt ja haukottelen koko ajan! Tämän kuukauden aikana olen tajunnut kuinka tärkeitä ne mun tutut, ystävät ja perheenjäsenet onkaan. Ei niitä osannut arvostaa samalla tavalla ennen kuin ne "otettiin pois". Onneksi melkein kaikkiin voi olla yhtedessä meileillä ja skypellä. Rauhoittaa kovasti se kun voi vähän aikaa kirjoitella jonkun kanssa facessa suomeksi ja huomaa, että mikään ei oo muuttunut :)


Kuvat weheartit.com

8 kommenttia:

  1. Hienosti pärjäät! Ja kyllä me aika kovaan halattiin ja rutistettiin ;o)
    Mamma

    VastaaPoista
  2. nopeasti on ensimmäinen kuukausi tosiaan mennyt! olet varmasti oppinut englantia ennemmän kuin uskot - sitä ei vaan huomaa kun se tapahtuu vähitellen joka päivä.
    a-i

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin on! tää vuosi menee kyllä ihan kauhealla vauhdilla jos jokainen kuukausi menee tällä vauhdilla! Toivottavasti olen oppinut, ei sitä vaan oikeasti tiedä kuinka paljon oppii kun sitä ei huomaa mitenkään!

      Poista
  3. Hyvänen aika - onko ensimmäinen kuukausi jo täynnä. Olemme niin ylpeitä sinusta!
    m

    VastaaPoista
  4. Hahaa! Mää muistan ne oven nupit!! saako ne teillä kans lukkoon siitä nuppiosasta silleen painamalla? minusta ne oli ihan huippuja! sai lukita ittensä sisään ku vaihto vaatteita. ja kun niitä saa pyörittää eikä tarvi kääntää! :DD (jos ne nyt siis on edes samanlaiset kahvat, mutta mulla ainakin oli hyvät muistot ovenkahvoista <3).. JA sitte mää muistan kans tuon how are you! mää en ikinä oppinut vastaamaan ja kysymään vasta kysymysä niin nopeasti ku ne usalaiset sen osas! huhhuh, se oli aina sellasta mongerrusta! :D hihii, voi minäkin haluan takas Usaan siellä oli NIIn mahtavaa..!!

    nimimerk.Hilma is the best

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ne saa lukkoon vääntämällä semmosta vipusta siitä nupista ja se nupin käätäminen on kyllä ihan mahtavaa! Ja tuo how are you on ihan hämärä, kun joskus siihen ei ees odoteta mitään vastausta tai sitte ei saateta vastata siihen kun itse sitä kysyy :P Säähä voisit tehdä reissun tänne carmeliin nyt vaikka talven/ kevään aikana ;p

      Poista