Pre-Return Orientation

Eli kuten kuvasta näkyy, aiheena olisi tällä kertaa paluuta edeltävä orientaatio, joka meillä oli viime sunnuntaina. Orientaatio kesti vain 3 tuntia, mutta siellä sai sitäkin enemmän mietittävää loppuviikoksi. Ajattelin tässä postauksessa vähän kertoa mitä me puhuttiin ja miten minä olen alkanut valmistautumaan paluuseen. Tiedän, että nämä kirjoitukset eivät ehkä kiinnosta tulevia vaihtareita, koska "paluu" ei ole tällä hetkellä kauhean ajankohtaista, mutta kyllä sekin päivä sielä tulee kun te tajuatte itse olevanne tässä tilanteesssa ;) Eikä minustakaan tunnu kotiinpalaaminen vielä ajankohtaiselta, vaikka kyllä sen pitäisi siltä jo alkaa vähitellen tottua. Onneksi on kesällä aikaa vähän sisäistää tätä ajatusta ;)

Ne vapaaehtoiset siellä tapaamisessa sanoivat, että nyt on todella hankala alkaa hahmottamaan miten on itse muuttunut vaihtovuoden aikana. Olisikin parempi katsoa taaksepäin kuuden kuukauden jälkeen paluusta ja silloin pystyy hahmottamaan tämän kokonaisuuden paljon paremmin. Olen ehdottomasti samaa mieltä, sillä olen huomannut että olen muuttunut paljon ja hidasta muuttumista tapahtuu tälläkin hetkellä! Mutta jos minun pitäisi alkaa erittelemään miten oen muuttunut, en osaisi sanoa oikein mitään. En tietäisi mistä aloittaa! Eli ajatukset ovat hyvin sekavat ainakin vielä tällä hetkellä, ja niin niiden pitäisikin olla tässä vaiheessa. Asioita joista me puhuttiin siellä tapaamisessa olivat ainakin englannin parantuminen, ulospäinsuuntautuneisuus, tulevaisuuden selkiintyminen, ymmärtäminen ja empatia toisia kohtaan parantunut, erilaisuuden hyväksyminen ja siitä kiinnostuminen, omien vahvuuksien ja heikkouksien ymmärtäminen, avun pyytäminen ja vastuudentuntoa kasvu. Minusta eniten tuntuu siltä kuin olisin kasvanut kovasti tämän vuoden aikana (siis muutenkin kuin fyysisesti...) ja tullut jotenkin paljon aikuisempi. Osaan laittaa asioita oikeisiin mittakaavoihin (ainakin useammin kuin ennen) ja ymmärrän paljon paremmin mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. 

Tämä kappale on jotenkin äärimmäisen hankala alkaa kirjoittamaan, koska yhteenveto kokonaisesta vuodesta on aika hankala kirjoittaa. Mutta koska täällä on paljon uusiakin lukijoita niin ajattelin aloittaa alusta ja kertoa vähän faktoja minusta ja vaihtovuodestani. Olen tosiaan kotoisin Oulusta ja lukion ekan vuoden syksyllä päätin hakea vaihtoon ja järjestöksi valikoitui AFS. Lukion eka oli jotenkin tosi pitkä ja toisaalta tosi lyhyt vuosi, pitkä varsinkin vaihtoasioihin liittyvissä jutuissa. Tuntui masentavalta odotella uusia tietoa AFS:ltä; leireistä, tapaamisista, matkapäivistä, hakemuksista, täytettävistä papereista ja tietenkin isäntäperheestä. Niitä ei ikinä tuntunut saapuvan, mutta voi sitä onnenpäivää kun tuli vähäistäkin tietoa jostain!! Olin hyvin onnekas, sillä sain isäntäperheeni jo toukokuun loppupuolella! Tosin myöhemmin momi on kertoi minulle, että he valitsivat minut jo helmi-maaliskuussa, mutta heidän piti odotella että koulu hyväksyy minut oppilaaksi, ennen kuin he voivat virallisesti olla isäntäperheeni. Elokuukin lopulta koitti ja matkapäivä lähestyi! Koska tosiaan asun Oulussa, niin me lennettiin muutamaan muun vaihtaritytön kanssa helsinkiin jo edeltävänä iltana ja oltiin siellä yö. Elokuun 9. koitti ja matka taittui Helsinki-Amsterdam-Chicago reitillä. Chicagossa me odoteltiin muutamia tunteja ja alettiin hajaantumaan eri puolille Chicagon aluetta. Minä lähdin pohjois-Indianaan South Bend-nimiseen kaupunkiin jossa meille järjestettiin ihan ensimmäinen tulo-orientaatio. Me oltiin siellä siis yö ja seuraava päivä oli sitä orientaatiota ja illalla hostperheet tulivat hakemaan! Se oli jotain sellaista jännitystä odottaa omaa perhettä sinne, että ei ole vielä sitä voittanutta tullut vastaan! Päädyin siis tänne Carmelin kaupunkiin, Indianaan. Carmel on puolen tunnin ajomatkan päässä Indianapoliksesta  eli Indianan "pääkaupungista". Täällä olen viettänyt hyvin jännnittävän ja onnellisen vaihtovuoden amerikan perheeni kanssa, johon siis sisältyy momi, dadi, Caroline (-94) ja Ellen (-89) joista siis Ellen ei asu enää kotona. Käyn paikallista jättimäistä high schoolia, joka on nimeltään Carmel High School ja meitä on siellä koulussa 7 muuta vaihtaria ja minä, joten mun amerikan perheen lisäksi mulla on tietenkin oma kouluperheeni.

Musta tuntuu, että mulla on ihan liian paljon asioita tehtävän ennen kuin lentokone suuntaa kohti Suomenmaata. Totta kai pitäisi harjoitella pakkaamista ja ostaa mahdollisesti lisämatkalaukku, mutta sen lisäksi on niin paljon muutakin! Koulua on enää jäljellä 3 viikkoa ja tästä ajasta pitäisi yrittää alkaa nauttia mahdollisimman paljon (vaikka kuka voi sanoa nauttivansa koulusta), koska sen jälkeen en varmaan näe enää ainakaan kaikkia mun vaihtarikavereita, koska ne alkaa vähitellen hajaantumaan eri puolille maailmaa. Ja mun kouluäiti Mrs. Cimasko, sitä mulla tulee kyllä niin ikävä! En tiiä, miten selviän ens vuoden koulussa, kun en voi karata Mrs. Cimaskon luokkaan :D Mulla ois kans jotain shoppailua jäljellä ennen lähtöä, vaikken tiedä kuinka paljon uskallan ostella tavaraa, että saan kuletettua ne Suomeen asti! Ja tietenkin haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa mun perheen kanssa täällä ennen lähtöä, koska mulla ei ole yhtää tietoa siitä, milloin näe heitä seuraavan kerran lähtöni jälkeen. 

Tästä aiheesta käytiin ehdottomasti mielenkiintoisin keskustelu, koska kuten meidän ryhmänvetäjänkin sanoi, yleensä kun puhutaan paluusta, niin se paluu käsittää lähdön usasta ja matkustamisen ja loppujen lopuksi saapumisen kotimaan lentokentälle. Mutta se "paluu" ei jää siihen, vaan sun pitää kävellä sieltä kentällä ulos ja kohdata sun kotimaasi 10,5 kuukauden jälkeen. Yleensä vaihtarit ajattelevat palaavansa siihen "tuttuun ja turvalliseen", mutta entäs jos se ei olekaan tuttu enää? Ulkomaille mennessä osaa odottaa eroavaisuuksia eivätkä ne tule siten yllätyksenä. Mutta kun toisesta kulttuurista on tullut se toinen "tuttu ja turvallinen", alkaa yhtäkkiä huomaamaan ne erot. Onko Suomi sellainen millaisena minä muistan sen? Ovatko ihmiset sellaisia kuin uskon heidän olevan? Onko minun perheeni ja ystäväni sellaisia millaisinä muistan heidät? 

Mun perhe ja ystävät, minun "yhteisöni", ovat eläneet ja kokeneet kokonaisen vuoden yhdessä, saaneet muistoja ja kokemuksia joihin minä en kuulu. Toisaalta minä olen elänyt hyvin erilaisen vuoden, johon suomalainen perheeni ja ystäväni eivät ole kuuluneet. Olen kuullut monen suusta, että vaihtovuoden jälkeen pitää uudestaan tutustua ystäviinsä, jopa omiin perheenjäseniinsä. Ja jos ihan totta puhutaan, niin se kyllä välillä pelottaa. Kuinka erilaisia he ovat? Kuinka erilainen minä olen? Entäs jos en huomaakkaan mitään eroavaisuuksia itsessäni kun palaan takaisin? Näihin kysymyksiin en osaa vastata, en ainakaan vielä. Mutta eiköhän se tulla näkemään 26.6 ja siitä eteenpäin.

Kommentteja, kummastuksia ja kysymyksiä saa laitella vapaasti :)

Feelin' good

Apua, mä näköjään olen alkanut ihan virallisesti päivittelemään blogia harvemmin ja harvemmin... Ei se edes ole niin paljon siitä kiinni, että olisi liikaa tekemistä, enneminkin etten vain jaksa alkaa siirtämään kuvia koneelle ja kirjoittelemaa tarinoita :) Jos nyt muistelee vähän huhtikuun loppua ja toukokuun alkua, niin ei siinä paljon kerennyt tapahtua. Me juhlittiin mun synttäreitä perheen kesken, sain ihan kakun kahdeksantoista kynttilän kera ja lahjoja perheeltä ja Suomen sukulaisilta :)
Koulu on alkanut menemään jotenkin kauhean kovalla vauhdilla, enää ei ole kuin kaksi kokonaista viikkoa ennen ensimmäisiä finalseja! Mutta vielä ei ole kyllä alkanut tuntumaan mitenkään todelliselta se, että koulu ois ohi, ehkä se iskee sitten viimeisinä päivinä...
Huomenna olisi meidän "loppu-orientaatio", joka ei edes kyllä oikeasti ole loppu-orientaatio, vaan meillä on vielä joku leiri muutama päivä ennen lähtöä. Odotan kyllä toisaalta innolla tota huomista, kun aina saa jotain uutta palautetta ja mietittävää noilla leireillä. En edes oikeastaan tiiä mistä me tullaan puhumaan siellä.
Jos vetää ihan pikaista aikajanaa isoimmista tapahtumista, niin se olis suurinpiirtein tämä näköinen:

21.5 Viimeinen kuorokonsertti
24.5 Finals-viikko starttaa!
25.5 Indy 500-paraati
26.5 Indy 500 (en tiiä olenko menossa sinne)
27.5 Memorial Day -vapaapäivä
30.5 Viimeinen koulupäivä!
  2.6 Graduation
23/24.6 Loppuleirille ilmoittautuminen --> perheiden hyvästely
25.6 Lento Chicagosta kohti Amsterdamia alkaa!
26.6 Saapuminen Helsinki-Vantaalle!

Katsotaan jos laittelen vielä jotain postausta huomenna siitä mitä me puhuttiin siellä orientaatiossa. Mulla meinaa välillä vaan aiheet loppua kesken kun en tiiä mistä kirjoittelisin tänne :D
Niin no, aina voi puhua säästä! Täällä on semmoset kivat 20-30C päivisin, onneksi sisällä on ilmastointi :) Ja ihan niinkuin yks tyttö tokas mulle kouolussa kun kerroin suomen kesälämmöistä; "You're gonna melt in here on summer!".

New York

Tässä tulis nyt kauhea kasa kuvia meidän Nykin reissulta, mutta jätänkin tekstin ihan minimiin :)

Lentokoneessa, lähtö kohti New Yorkia voi alkaa!

Times Square

Rockefeller Center:in edessä oleva luistelukenttä

 Ja vino kuva Rockefeller talosta :D

Läheisestä legokaupasta :)

Central Park

Empire State Building

Aamiainen Trump Towerin Starbuck's:ssa! Trump Towerhan on tuttu amerikkalaisesta "Diili" tv-sarjasta.

Caroline, minä ja dadi

9/11 Memorial

Valmistuva "One World Trade Center"

New York

Me ajeltiin vaan lautalla Vapauden patsaan ohi, koska se on suljettu. Oli muuten äärimmäisen
 hankala saada kuvaa ilman kenenkään päätä mukana, ja tämä jäi parhaimmaksi otokseksi.

 Brooklyn Bridge

Strawberry fields ja Central Park (Strawberry fields on osa Central Park:ia)

Huomatkaa uusi kysely sivun vasemmassa yläreunassa! :)

Spring Break

Nyt pikkuisen nopeampi postaus talla kertaa (no jaa, eikos mun viimeiset postaukset oo kaikki ollut enemman ja vahemman nopeita ja lyhyita :D). Meilla on tama viikko ollut Spring Break ja pe-ma me oltiin New Yorkissa!!! Maanantai iltana me sitten ajettiin tanne isovanhemmille (josta kirjoittelen tata) ja mina ja Caroline jaatiin tanne muutamaksi paivaksi. Meilla oli taalla "Camp Grandma" joka sisalsi shoppailua, pelien pelaamista ja turhanpaivaisten tv-ohjelmien katselua :) Momi on tulossa hakemaan meita muutaman tunnin paasta ja sitten me suunnataan takaisin kotiin.

New York oli ihan uskomaton, mutta yritan ottaa itseani niskasta kiinni ja kirjoittaa siita ihan oman postauksen kuvien kanssa! Sinne pitaa paasta viela uudestaan by the way (: Ja me kerettiinkin tehda vaikka mita, kiitos momin jarjestelemiselle ja paivien aikatauluttamisille!

Camp Grandma:kin on mennyt tosi hyvin, vaikka oisin ehka halunnut viela enemman kayda shoppailemassa :D Koska en edes loytanyt erityisen paljon vaatteita kun me kaytiin keskiviikkona shoppailemassa ja sitten mulle tuli semmonen kauhea shoppailu into, mutta grandma oli niin kiireinen torstaina ettei me kerittykkaan sinne mihin oltiin suunniteltu... Mutta pitaa kayda sitten viikonloppuna shoppailemassa kotoa kasin jos intoa viela loytyy :P Eika rahaakaan tullut kulutettua shoppailuihin, silla grandma osti mulle ne muutamat vaatteet jotka loysin koska "that's the point of the Camp Grandma!" kuten han sanoi :)

Mutta nyt pitaa menna tekemaan jotain jarkevaa.... Tai no menna tekemaan jotain muuta, mutta yritan palailla viela taman viikonlopun aikana blogin pariin!

Koulupostaus osa 2

Tosi kiva huomata että jaksoitte lukea tuon edellisen koulupostauksen ja ainakin kommentoijat vaikuttivat tykkäävän siitä, eli nyt tulee jatko-osaa! Aiheen vaihtaminen ei ehkä suju yhtä sujuvasti kuin edellisessä postauksessa, koska nyt on jäljellä enemmänkin niitä "jämiä", mutta tehdään niistä sitten oikein sekava postaus ;)

En viime postauksessa muistanut tätä sanoa, mutta laitetaan nyt, eli nämä kaikki havainnot mitä olen tehnyt ja mistä kerron, perustuu täysin minun kouluuni, Carmel High School:iin, eli minulla ei ole mitään käsitystä muista kouluista, eikä kirjoittamani jutut tarkoita sitä, että niin olisi kaikissa usan kouluissa!

Kuten varmasti jo moni tietää, koulussa lausutaan joka päivä "Pledge of Allegiance" seisaaltaan ja monet pitävät oikeaa kättä sydämmellä. ("I pledge allegiance to the Flag of the United States of America, and to the Republic for which it stands, one Nation under God, indivisible, with liberty and justice for all") Ja samalla käännytään usan lippua kohti, jokaisessa luokassahan täytyy siis olla usan lippu. Tämän jälkeen tulee kuulutuksia esim. koulun jälkeisistä kerhoista ja kokouksista, koulupäivän aikana tapahtuvista tapaamisista ynnä muista.

Meillä on muuten koululla oma radiokanava! Sille taitaa olla omat "kurssit" eli sitä aina pyörittää jotkut oppilaat koulupäivän ajan, en tosin ole ikinä kuunnellut sitä kunnolla joten en osaa sanoa mistä ne siellä puhuu :D Tiedän vaan että ne on oppilaita, koska mun lokero on siinä "radiohuoneen" vieressä ja siinä mun kaapin kohdalla soi aina se radiokanava, joten voi katsella ketkä siellä selittää omiaan. Meillä on myös melkein joka toinen aamu n. 20 minuutin kestävä aamutv-ohjelma srt:n aikana, jossa on aina kaksi oppilasta just kertomassa noista kokouksista ja kerhoista tms. En ikinä jaksa kuunnella/katsoa sitäkään, joten en oikein tiedä, mutta sillekin tv-ohjelman teolle voi ottaa oman kurssin jos haluaa koulun telkkariin (:

Tosiaan suurinosa koulun oppilaista kuuluu johonkin koulun kerhoon. Niitä kerhoja on ihan kauheasti, varsinkin meidän koululla. Urheiluina löytyy amerikkalainen ja normaali jalkapallo, koripallo, uinti, cheerleading, golf, juoksu, tennis, softball, baseball, yleisurheilu, lentopallo, lacrosse ja paini, ja nämä eri urheilut on siis jaettu syksy, talvi ja kevät osioihin. Muita kerhoja on vaikka kuinka paljon, tietysti perus orkesteri ja marching band. Niitä kerhoja on mm. anime, astrologia, korttipeli, matikka, kemia, shakki, espanja, kiina, saksa, ranska, kriminologia, kirjoitus ja tämä lista jatkuu loputtomiin...! Mutta sitten taas niitä "hauskempia" kerhoja on mm. my little pony, do something, lohikäärme, vesi, diabetes, kotiläksyt kerho jne. Tietysti siis eri kielille on omat kerhot, kuten jo joitain luettelin, mutta myös vähemmistö uskonnoille on omat kerhot. Eli kerhoja löytyy kyllä ihan jokaiselle :D Jos ei kuulu johonkin kerhoon tai urheiluun, eikä sen takia vietä kaikkia iltoja harjoituksissa, niin tosi moni nuori on töissä. 

Erilaisia kursseja löytyy myös tosi paljon, en tosin voi yleistää, koska en ole käynyt muita kouluja usassa kuin Carmelia, mutta siis ainakin täällä on paljon erilaisia kursseja. Toki perus matikat, äikät, hallitus, eri kielet, ekonomi, historia, biologia, muut tieteet jne, joita löytyy kaikissa kouluissa, mutta meidän koulussa on myös tarjolla erilaisia ruoanlaitto ja leivonta kursseja, tosi monia erilaisia taidekursseja (esim. vaatteiden suunnittelua, maalausta, keramiikkaa, korujen tekoa jne.), kuoro, bändi, orkesteri, teatteri, teatterin tekniikkaryhmä, lakitietoa, polittiikkaa, viittomakieli, erilaisia teknologiakursseja, lapsen kehittyminen ja vanhemmuus (näitä löytyy myös eri kurssit eri-ikäisille lapsille), muoti ja tekstiili, sisustus, journalismi, valokuvaus, televisio, radio, raamattu, liiketoiminta ja tämäkin lista jatkuisi loputtomiin. Yritin laittaa mahdollisimman kummallisia kursseja näin suomalaisen näkökulmasta, eli kyllä melkein kaikki normaalit aineet löytyy, vaikken jotain olisi luetellutkaan.

Niin joo, meidän rehtori Mr. Williams seisoskelee yleensä aulassa moikkailemassa ja kättelelemässä oppilaita aamuisin ja iltapäivisin!

Ainakin mun koulussa meillä käytetään monia erilaisia oppimistapoja, eli tehdään ryhmätöitä, postereita, esseitä, opetetaan asioita toisillemme ja toki myös niin, että opettaja opettaa ja muut on hiljaa (: Täällä mikä on mun mielestä hassua, niin kun tehdään kouluun posteri, niin ne posterit pitää käydä itse ostamassa koulun "kirjakaupasta". Mulla ei ole vielä vastaan tullut, että olisi pitänyt tehdä videoesitelmä jollain kurssilla, mutta tuolla mun siskolla on ollut jo kolme, eli niitäkin käytetään kauheasti. Se vaan tarkoittaa toki sitä, että niitä tehdään paljon kotona ja vapaa-ajalla. Nuoret (tai siis ne "hyvät" oppilaat) viettää paljon aikaa kirjastossa opiskellen! Mulla on vähän tällästä sisäpiirintietoa, kun tuo momi on kirjastossa töissä. Varsinkin sunnuntaisin, aasialaiset valtaavat kirjaston kaikki opiskeluhuoneet :D

Seuraavaksi aion keskittyä vähän enemmän mun omaan kouluun ja tähän kaupunkiin jossa asun, eli Carmeliin, Carmel äänestettiin tänä vuonna jossakin äänestyksessä Usan parhaimmaksi paikaksi asua. Tämä kaupunki ei ole mikään ihan kauhea iso, Oulua pienempi ainakin, mutta koska täällä on vain yksi high school,niin se onkin iso. Meillä on tänä vuonna noin 4,700 oppilasta. Tämä koulu on tosi hyvä koulu ja se on Indianan top 3 high school (tämä siis on netistä tarkastettua, kaikki aina sanoo että carmel on paras indianassa). Se, mikä mua jotenkin ihmetytti, oli että usassa on ihan normaalia muuttaa koulun takia. Esim. just tää mun perhe asui ennen Indianapoliksessa, mutta ne halusivat että nämä lapset pääsevät hyvään kouluun, joten he muuttivat Carmeliin. Jotenkin vaan itestä tuntui hassulta se ajatus! Tällä alueella talot käyvät tosi hyvin kaupaksi ja ne ovat ehkä hieman hintavampia kuin viereisillä alueilla. Siksi monilla on sellaiset käsitykset, että Carmelissa asuu vain rikkaita snobeja :D Oon kuullut tuosta niin monesti, samoin saan kuulla aina tarinoita tältä perheeltä tuosta aiheesta. Tuo mun sisko kertoi, että kun niillä on jotain urheilupelejä tai kuorokilpailuja, niin opettajat käskee niitten olla ihan liiallisen ystävällisiä kaikille, koska kaikki muut luulee, että carmelilaiset on ylimielisiä ja ilkeitä. Muut ei oikein tykkää meidän koulun oppilaista :D Mutta se selittyy silläkin, että meidän koulu on älyttömän hyvä kaikissa urheilulajeissa (tytöt voittivat 27. kerran indianan osavaltion kilpailut uinissa! Eli Carmel on viimeiset 27 vuotta pitänyt johtopaikkaa!), samoin meidän kuoro-ohjelma on tosi ainutlaatuinen, koska meillä on tosi paljon rahoja käytettävissä sitä varten. Meillä on siis muuten koulussa kaksi kilpailukuoroa ja ehkä reilut 10 muuta showkuoroa jotka ei kilpaile. Meidän kilpakuorot Ambassadors (mixed) ja Accents (women) on käyneet kahdissa eri kilpailuissa ja ambassadors on voittanut molemmat omassa sarjassaan, Aceents voitti toisen ja tuli toiseksi toisissa kilpailuissa. Ens viikonloppuna on niitten viimeinen kilpailu, mutta ne voittaa aika varmasti sen, koska siellä kilpailuissa ei ole "uhkia" meille.

Mutta jos ajattelee ihan järjen kanssa, niin totta kai meillä on hyvät urheilujoukkueet ynnä muut, koska 4,700 oppilaasta kyllä ne parhaimmat päätyy niihin joukkueisiin, kun taas pienemmillä kouluilla ei ole niin paljon oppilaita keistä valita. 

Ruokailusta en kertonut ihan kauheasti aikaisemmin, mutta tosiaan kouluun otetaan joko omat eväät tai sitten ostetaan koulusta. Useimmat ostavat ruuan koulusta, mutta ei sekään ole kummallista jos sulla on omat eväät. Tunneilla useimmat opet on tosi tarkkoja siitä, ettei syö mitään ja juoda saa ainoastaan vettä. Yks tyttö joi kokista meidän kuorotunnilla ja se opettaja käski heittää sen pullon roskikseen ja se tyttö ei laittanut ollenkaan vastaan, oli vaan viemässä sitä (melkein täyttä pullollista) roskikseen, mutta sitten se meidän ope heltyi ja sanoi, että koska hän on uusi ope eikä tiedä vielä kaikkia sääntöjä, niin hän voi tämän kerran antaa olla. Kaikki opet ei oo tietenkään ylitarkkoja, varsinkin jos on jollakin "valinnais" kurssilla, niin napostelu ei oo ihan niin paha asia :)

Mitäköhän mä vielä kertoisin... Niin no yks "hauska" juttu tietokoneiden kanssa on se, että facebook on blokattu meidän koulun koneilta, eli facebookissa ei voi viettää aikaa :P Ja jotkut on kyselleet näistä "clickeistä" eli onko täällä semmoset high school leffojen tapaiset ryhmäytymiset omiin porukkoihin, eikä puhuta toisille. Mä en oo huomannut tätä kyllä ollenkaan meidän koulussa, tai sitten en vaan oo tarpeeksi perillä asioissa :D Totta kai jonkun saman kerhon porukka syö lounasta yhdessä tms. koska ne on muutenkin kavereita, mutten ois huomannut ettei ne vois muitten ihmisten kanssa tulla toimeen :)

Eli tässä oli nyt tämä toinen koulupostaus, toivottavasti tykkäsitte! Ja jos jäi jotain kertomatta niin kysykää ihmeessä!

Meillä oli ihan tositosi kiva päivä cincinnatissa eilen! Mä heräsin joskus 5:20 ja me päästiinkin onneksi lähtemään ajoissa momin kanssa klo 6:30. Koukattiin eka kyllä aamupalahampparit ja mulle kahvia jostain ravintolasta. Sitten me ajeltiinkin koko matka cincinnatiin ja suoraa sinne high schooliin jossa ne kilpailut oli. Keretiin katsomaan kaksi eri esitystä ennenkuin oli meidän Accents:ien vuoro! Niitten esitys meni kyllä tosi hyvin, mutta ei ne muutkaan esitykset huonoja ollut joten kyllä me momin kanssa jännitettiin että miten niitten käy! Näin mun oman kuoro-openkin siellä ja kun sanoin sille terve niin se katto mua vähän aikaa ihan hämmästyneenä ja oli silleen "mitä sä täällä teet?". No, me lähdettiin heti Accents:ien esityksen jälkeen, kello oli siis ehkä 10. Palkintojen jaot ynnä muut oli vasta viideltä, joten meillä ei ollut oikeastaan mitään syytä jäädä odottamaan pitempään, kun ei haluttu siellä ihan muutenvaankaan viettää seitsemää tuntia. Niin, ja näin mä mun toisenkin kuoronopen siellä, siis kuoronopettaja-opiskelijan joka harjoittelee meidän kuoro-opena. Ja se jopa tunnisti mut ja vilkutteli sieltä vähän kauempaa! Amerikkalaiset... Me kävästiin momin kanssa sitten Jungle Jim:ssä ja syömässä ja lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin. Oltiin kotona klo 3pm ja mä sitten skypettelin äitin ja isin kanssa, muuten en kyllä tehnyt enää lauantai-iltana mitään järkevää.

Ai niin! Kun Caroline ei viiden aikaan vastannut tekstiviesteihin, että miten meni, niin pitihän mun sitten lähtä etsimään sitä tietoa facebookista ja löytyi kyllä hyvin nopeasti! "Congrats to CHS Accents who just won Grand Champion in Unisex Division!!!!!!!"